perjantai 30. elokuuta 2013

Suomen paras (puna)juuri

Ja lisää syksyn kokkailuja, eli juureksia.


PUNAJUURIVUOKA (n.6-8 annosta)

1kg punajuuria, tavallisia
1 punasipuli
1pss Aura-murua (150g)
1,5-2dl ruokakermavalmistetta

Pese punajuuret hyvin juuriharjalla, tarvittaessa leikkaa juurisoiro pois. Kuori punasipuli. Raasta punajuuret raastimen isoreikäisemmällä terällä kärki edellä, tai monitoimikoneella, mutta siinä tapauksessa leikkaa myös naattipäät pois. Raasta sekaan myös punasipuli. Tämä on tosi sotkuista hommaa, ehdottomasti essupäällä puuhasteltavaa touhua.


Suojaa syvä uunivuoka leivinpaperilla [ruttaa leivinpaperiarkki, ja levitä se vuokaan, kertaalleen rutattu paperi taipuu paremmin vuuan muotoon, ja pysyy paremmin paikallaan] ja kaada puolet punajuuri-sipuliraasteesta vuokaan. Lisää päälle reippaasti suolaa, mustapippuria (ei tartte kuitenkaan liioitella, niin kuin minulle meinaa joskus käydä...) sekä Aura-murut ja loput raasteesta. Sekoittele hyvin, kauttaaltaan. Kaada päälle 1,5dl ruokakermaa, tai kevyempää ruokakermavalmisttetta.

Voit halutessasi valmistella ruuan tähän asti, peittää foliolla, ja laittaa jääkaappiin odottamaan. Ota folio pois, ja paista vuoka 200C uunin keskitasolla n.80min. Tarvittaessa voit lisätä paiston aikana ruokakermavalmistetta, jos punajuurivuoka näyttää kovin kuivalta. Ota valmis vuoka uunista, peitä foliolla, ja anna hetki vielä tekeytyä, vähintään 30min. Tarjoile lihan tai sienien ja salaatin kanssa.


Ystävälliseksi lounaaksi tarjolla punajuurivuokaa, vihreää salaattia, tomaattisalsaa, kana-feta-pestorullia, tosin tällä kertaa ilmakuivattuun maalaiskinkkuun kietastuna (sopi oikein hyvin!), sienipaistosta ja pestoa. Oih :)

EDIT; Kaikki kun ei välitä Aura-juustosta, mikä kylläkin minun mielestä maistuu tässä ruuassa melko miedosti, niin tilalle voi laittaa feta-murua tai kokeilla Koskenlaskija-murua, mistä tosin tulee hyvinkin mieto maku punajuuren kaveriksi. Aura on minun mielestä paras vaihtoehto, mutta fetakin käy ja Koskenlaskijallakin pärjää :))

torstai 29. elokuuta 2013

Mitäs alettais

Aiaiai kun tekeekin taas mieli vähän sisustella ja laitella kotosalla... Sormet syyhyäisivät suureen siivousurakkaan, mutta nyt pitäisi intoutua opintielle, niin parempi etten ala koluamaan kaappeja läpi "sillä silmällä" :) Mutta jotain pieniä sisustusjuttuja olen kyllä ajatellut.


Ensimmäinen projekti on makkarin seinä, ja siinä olevat hyllyt. Näissä hyllyissä oli aijemmin valtava määrä CD-levyjä, mutta kerta kaikki musiikki on koneella, ja rehellisyyden nimissä en kuunnellut niistä CD.stä kuin muutamia, niin pakkasin ne laatikoihin jo keväällä, ja laitoin talteen pölyä keräämästä. Mietiskelin että mitäpä sitten tuohon seinälle laittaisin, josko nuo hyllyt ottaisin pois ja laittaisin tilalle muutaman peilin ja kynttilälampetin.

Noh, tänään sitten sain oikeat työvälineet kehiin, ja väänsin hyllyjen kiinnittimet irti seinästä.



Jos positiivisesti ajattelee, niin eipähän ainakaan enää ärsytä ne hyllyt tuossa seinässä... Ei ihan taida nyt sit riittääkään pari peiliä ja lampettia tuon seinän koristamiseksi. Jotenkin näen, että tästä vielä tulee projekti, mikä lähtee tyystin lapasesta :D :D Palataan!

perjantai 23. elokuuta 2013

Rullattu kana


Laitetaas vielä näin ennen viikonloppua yksi hyvä ja helppo kanaresepti.
Minä ja kana emme tule kauhean hyvin yksiin. Syön kyllä sitä mielelläni, mutta en oikein koskaan ole osannut laittaa sitä muuten, kuin suikaleina wokkivihannesten kaveriksi tai pastakastikkeeksi. Tai no, osannut ja osannut, enpä ole juuri koskaan kokeillut :) Mutta nyt tuli pakottava tarve kokeilla ja opetella jotain ystävälliselle lounaalle, ja niinpä tein kanarullia.

PESTO-FETA-KANA-PEKONIRULLAT, 8kpl/4hengelle

8kpl kananrintafilettä, maustamattomia (Broilerin ohutleike 800g)
suolaa
mustapippuria
pestoa
60g fetaa (Arla Apetina 200g, n.1/3pkt)
n.16siivua pekonia (2pkt Amerikan pekonia)
coctailtikkuja, leivinpaperia, "astalo", uunivuoka

Ota kaikki tarvitsemat ainekset ja välineet valmiiksi esille. Levitä pöydän suojaksi leivinpaperi, ja laita sille pari kananrintafilettä, ja peitä ne toisella leivinpaperilla. Muista kanan kanssa työskennellessä erityisen tarkka käsihygienia, siirtele fileitä pihdeillä, tai pese kädet hyvin ennen kuin kosket niillä muuhun kuin kanaan, tai tiskiin meneviin astioihin. Nuiji rintafileet muutaman millin ohuiksi fileiksi esim perunasurvimen, paistinpannun tai muun astalon avulla. Itse käytin kaulinta, paremman puutteessa, mutta tasapintainen nuijimisväline on parempi kuin kaareva kaulin. Nosta nuijitut fileet pihdeillä lautaselle odottamaan, ja käsittele samalla tavalla kaikki muutkin fileet. Yritä pitää nuijitut fileet kokonaisina, mutta irtopalat eivät haittaa lopputulosta.

Ohentamisen, eli nuijimisen jälkeen siivoa pöytä, levitä pöydälle puhdas leivinpaperi, ja sille kaikki kahdeksan  ohennettua rintafilettä. Tässä kohtaa voit paikkailla fileitä "irtopaloilla" suunnilleen saman kokoisiksi. Pese kädet hyvin (saippualla). Tipauta lusikalla kullekin fileelle runsas teelusikallinen pestoa (isompiin tarvittaessa enemmän) ja levitä pesto toisella lusikalla joka paikkaan fileiden pintaan. Ripsauta pintaan vähän mustapippuria ja suolaa (huomioi peston, juuston ja pekonin suolaisuus). Murenna feta-palasta murusia kunkin fileen leveämpään päätyyn, n.5cm pituselle matkalle, ja pese taas kädet.


Ota viereen pekonit, coctailtikut (16kpl) ja uuniastia. Kiedo kananfileet rullalle leveämmästä päädystä kapeampaa kohti, muotoile tarvittaessa rullaa paremmaksi pötkyläksi ja työnnä mahdollisesti tursuava täyte pötkylän sisälle. Levitä paperille kaksi pekoniviipaletta rinnakkain (vähän päällekkäinkin), nosta pötkylä pekonien päälle, ja kiedo pekonit pötkylän ympärille, ensin keskeltä, ja sitten toinen pekonisiivu toisen päädyn yli, ja toinen toisen. Kiinnitä pekonit pötkylän ympärille parilla coctailtikulla, ja nosta pekonitettu pötkylä uunivuokaan. Tee kaikki muutkin kanafilepötkylät valmiiksi, ja lado ne uunivuokaan. Pese kädet.


Jos teet kanarullia tarjottavaksi, niin voit hyvin valmistella ruuan tähän asti etukäteenkin. Minä tein nämä pötkylät edellisenä iltana, laitoin elmukelmua päälle ja pistin ne jääkaappiin odottelemaan. Otin kanat n. tuntia ennen paistamista jääkkaapista. Laitoin ne 200C uuniin keskitasolle, 30minuutiksi. Jos haluat pekonista vielä rapeampaa, niin laita uunin grillivastuspäälle, mutta varo ettei coctailtikut kärähdä :) Huomioi että kanasta ja täytteestä irtoaa aikasta paljon nestettä paistamisen aikana - oman uunivuokani reunat meinasivat jäädä liian mataliksi :D Tarjoile salaatin ja juuresten kera, sekä tietenkin hyvän seuran kanssa :)

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Pestoilua

Ja niin on juhlat juhlittu, ja arki alkaa kutsua. Heinäkuu oli niin juhlallinen, että suosiolla luovuin nykyisen ruokavalioni periaatteista, ja herkuttelin itseni (sekä juhlallisten iloksi) kakuilla, jätskillä, perunalla, pitsalla, kekseillä, kaikella. Huomasin todella himoitsevani sokeria ja hiilihydraatteja, olisin voinut syödä perunoita vaikka kattilallisen, ja jäätelöä litra tolkulla. Mikään ei tuntunut riittävän, ja mitä enemmän söi, sitä enemmän teki mieli lisää. Hullua.

Niinpä elokuun alusta palasin ruotuun, ja sinnittelin viisi ensimmäistä vierotusoireista päivää hampaat irvessä. Todellakin, sokerittomuus tekee minulle ihan selvät viekkarit; vapinaa, jyskyttävää päänsärkyä, huono-olo, nuutumusta. Mutta kun ensimmäiset viisi päivää pystyy olemaan, niin sitten se helpottaa, viekkarit helpottaa, ja enää ei tee mieli syödä kaikkea mahdollista, nonparelleista lähtien :)

Mutta niin, nyt sitä ollaan takaisin keittiössä hääräämässä kauratonta, rukiitonta, ohratonta, vehnätöntä, riisitöntä, perunatonta, maissitonta, soijatonta, sokeritonta ja makeutusaineetonta evästä. Ai niin, itse olen iän myötä päässyt eroon monista ruoka-aineyliherkkyyksistä, mutta vieläkin vältän suuria määriä sitrushedelmiä, tomaatteja, currya, selleriä tai viiliä ruuassani. Siinäpä raamit tälle keittiölle siis.

Jaarittellut sikseen, ja sinne keittiöön. Olen tykästynyt pestoon, sitä voi käyttää monessa eri ruuassa niin maustamiseen kuin kastikkeenakin. Ja kun sen tekee itse, niin siitä voi kuvitella tekevänsä muka vähän terveellisempääkin ;)


PERUS PIKA PESTO

2 ruukkua tuoretta basillikaa
1 iso valkosipulin kynsi (tai 2-3 pientä)
50g pinjansiemeniä
n.50g vasta raastettua grana padanoa tai parmesaania
suolaa
mustapippuria
n.200ml oliiviöljyä (extra virgine)

Aloita paahtamalla pinjansiemeniä kuivalla paistinpannulla varovasti sekoitellen, kunnes ne saavat vähän väriä, ja alkavat tuoksua popcornille. Kaada pinjansiemenet heti pois kuumalta pannulta, suoraan tehosekoittimeen. Kuori valkosipuli, ja palastele sekin tehosekottimeen, raasta grana padano (eli halvempi parmesaani) raastimen hienoimmalla terällä ja laita tehosekottimeen, lisää vielä sekaan basillika (itse laitan kaikki ruukkujen oksat, vartineen ja lehtineen, toiset käyttää vain lehtiä), ripaukset suolaa sekä pippuria ja loraus oliiviöljyä.

Laita tehosekoitin päälle, ja anna jauhaa tasaiseksi massaksi, joko karkeammaksi tai sileämmäksi (makusi ja tehosekoittimesi mukaan), lisää aina välillä oliiviöljyä makusi mukaan - toiset tykkää jämäkämmästä, tahnamaisesta pestosta, mihin riittää vähemmän oliiviöljyä, itse tykkään melko löysästä pestosta, mitä on helppo levittää niin lihan kuin kalankin päälle, tai salaattiin, ihan vähän vaan. Sopivan koostumuksen, sekä suolan ja pippurin määrän tietää vain kokeilemalla, eli maistamalla.

Purkita valmis pesto puhtaaseen, tiiviskantiseen lasipurkkiin. Lorauta vielä vähän oliiviöljyä purkkiin peston päälle, niin että pinta peittyy, näin pesto säilyy paremmin. Pesto säilyy jääkaapissa n. viikon-pari. Tästä määrästä tulee n. 3-4dl valmista pestoa, oliiviöljyn määrästä riippuen, joten tästä voi tehdällä samalla innolla kaverillekin oman purkin :)

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Vähän sinistä, vähän turkoosia, vähän kukkia - paljon tanssia, iloa ja juhlaa!


Jaahas, ja nyt poikkeuksana blogilleni, lähes tulkoon "päivän asu"-postaus :)
Aijemmin esittelemäni turkoosit korut ja asusteet lyöttäytyivät hääasuni kaveriksi. Kivan mekon löysin kesän alussa Espritin alesta, alkuperäisestä hinnasta oli iloisesti yli 60% poissa, ja kummallisen haalean farkunsinisen sävyn sai värjättyä pesukoneessa tummansiniseksi, vain kaula-aukon tikkaukset jäivät haalean sinisiksi, mikä ei haitannut lopputulosta. Onneksi mekon kankaan kukkabrodeeraukset oli tehty puuvillalangalla, ja väri tarttui niihinkin tasaisesti, muuten lopputulos olisi ollut kyllä liian kirjava.

Sievät ja mukavat turkoosi-siniset Vagabondin Aida balleriinat löytyivät Aleksi13:sta alesta neljälläkympillä, ja Mexxin turkoosi, kristallein koristeltu bolero löytyi vaatekaapin uumenista, lähes käyttämättömänä - nuo kristallisomisteet tekevät sen, että monesti se tuntuu liian koristellulta puettavaksi, mutta häihin se sopi kivasti, jopa kirkkoon olkapäitä peittämään.

Rannekorut, kaulakorun, laukun somisteet ja kukkapinnit esittelinkin täällä jo aijemmin. Lisäksi tein tummansinisestä leveästä puuvillanauhasta hiuspannan, ompelemalla siitä ja pätkästä mustaa kuminauhaa lenkin. Löysin netistä tämän kivan ohjeen, millä tällaiset melkolyhyetkin hiukset sai juhliin nätisti kiinni. Sen kun vain pesi hiukset, kuivasi, laittoi muotovaahtoa, hetkeksi pienet paplarit kihartamaan, ja kieputti hiukset niskasta, sekä sivuilta pannan ympärille, lopuksi vielä muutama pinni niskaan kampausta koristamaan. Arkena vienosti luonnonkiharat/taipuiset hiukseni eivät edes tarvitse paplareita, vaan taipuvat nopeasti hiuspannan ympärille, mutta juhliin oli kiva saada vähän enemmän volymia.


Näillä sitä mentiin kesähäissä päivästä aamuyöhön :) Meikki jäi melkoiseksi sutaisuksi, kun tosiaan kaasona ollut siukku tuli aamupäivällä kampaajalta, joka useista selityksistä huolimatta oli laittanut siukun hiukset rumasti [lievä ilmaisu]. Niinpä sitten paplarit päässä aloin tehdä siukun tukkaa uusiksi, ja oma meikki tuli sitten hutastua siinä sivussa vauhdilla, ennen kuin oli jo kirkkoon kiire. Mutta hei, tää nyt oli muutenkin vähän semmoinen kesähippi-lookki, niin haitanneeko tuo :))

torstai 15. elokuuta 2013

Suurissa häissä! ♥

Kesän ihanimmat häät juhlittiin Suomen Lapissa. Kyseessä ei ollut Haltin häät, mutta melkein, ainakin täältä etelästä katottuna :D Siukku oli toinen kaasoista, joten lähdettiin hää matkalle siukun ja lankomiehen kanssa jo muutama päivä ennen häitä, auttamaan, laittamaan, tekemään ja olemaan. Jälleen kerran toistan lienee itseäni, mutta kyllä se vaan niin on, että kun on mukana laittamassa juhlia, niin niistä pääsee nauttimaan paljon enemmän, paremmin ja pidempään.

Tässä teillekin kuvina muutama mainio idea näistä häistä.


Hääpaikka koristeltiin lippunauhoilla. Morsiammen Pinterestistä löytämä idea, sopikin loppujen lopuksi hyvinkin kauniisti pohjolanperukoilla pidettyihin häihin, vaikka seinillä olikin koristeena kelohonkia, porontaljoja ja -sarvia :) Lippunauhoista tuli mielestäni myös tosi kiva lisä häistä otettuihin kuviin. Yläpuolen kuvassa etualalla olevat pöydät siirrettiin myöhemmin pois tanssin tieltä, ja varsinkin niissä bilekuvissa nuo lippunauhat oli tosi hauska lisä.

Sinellissä oli alennuksessa kaksipuoleisia papereita, ja niistä sitten piirreltiin ja  leikeltiin iso pino viirejä, 30x30 paperista leikattiin neljä isompaa ja yksi pienempi viiri. Kanttinauhaa oli monta metriä, joko 100m tai 80m, jäi mittaamatta, mutta nauha taitettiin kahtia silittämällä, ja väliin niitattiin nitojalla viirejä silmämääräisesti sopivin välimatkoin. Lippunauhat kiinnitettiin juhlapaikan kattoparruihin, ja joillekin seinille niittipyssyllä. Koska paperit olivat kaksipuoleisia, niin lippunauhat näyttivät tosi kivoilta myös muualla, kuin seinän vieressä. Pienempien viirien lippunauha oli vähän tiheämpikin, ja sillä koristeltiin tarjoilutilaa.

Lisäksi juhlatilan koristeina oli muutama valosarja, mitkä kiersi katon isoa parrua ja kuvassa taka-alalla näkyviä pylväitä. Muita koristeita ei sitten tarvittukaan, vain kauniit valkeat liinat, ja sulhasen äidin tekemät kukkakoristeet, sekä sinne tänne pöytiin ripoteltuja pastellisävyisiä sydänkarkkeja, rakkaustekstein.

BTW, vinkki kaikille juhlien järjestäjille, joidenka pöytäliinat on vähän rutussa, tai mankeloinnista on jäänyt juhlaliinoihin ärsyttävät vekit - laita liinat paikoilleen, ja sumuta niiden vekit kauttaaltaan kosteiksi vedellä, esim sumutepullon avulla. Suorista liinojen rypyt käsin, ja anna niiden kuivua suoraan paikoilleen. Vähällä vaivalla saat vasta silitettyjen näköisiä liinoja.

Nuo lippunauhat/lippuviirit/viirinauhat (mitkä lie) lähtivät vähän käsistä, ja osittain vitsinä aloimme ängetä niitä vähän joka paikkaan, niin pöytäkorteissa olleiden menuiden yläkulmaan, polttarikansioon kuin pöytäkarttaankin. Toivottavasti noita pieniä lippurivejä löytyy aikoinaan kiitoskorteistakin ;) sillä loppupeleissä ne oli oikein, oikein kivan näköisiä.


Haaleimmista koristepapereista leikattiin "pöydät" pöytäkarttaan, ja sitäkin somisti pienet lippunauhat, sekä hääkutsuissa käytetyt pitsit. Nimet kirjautui karttoihin erivärisillä tusseilla morsiammen ja hänen vanhimman isosiskonsa toimesta (heidän käsialat ovat niin samanlaiset :) ) Tämäkin oli morsiammen idea, ja mielestäni oikein kiva, sekä nopeakin toteuttaa.


Kolmas todella kiva, myöskin Pinterestistä löytynyt idea oli puu-vieraskirja. Toinen kaaso oli tilannut kaunista grafiikkaa pirtävältä ystävältään piirroksen puunrungosta, alla oli hääparin nimet sekä hääjuhlan päiväys, ja puu oli kauniisti kehystetty valkoisiin, leveisiin raameihin, ilman lasia. Kukin vieras sai valita mieleisensä musteen, painaa sillä puuhun "lehdeksi" oman sormenjälkensä [ohjeen mukaan etusormella] ja sitten vielä kirjoitettiin nimi omaan "lehteen". Minusta lopputulos oli kaunis, ja varmasti kiva muisto häistä. Lopputuloksen värisävyihin voi toki vaikuttaa valituilla musteilla. Ja lapsetkin pystyivät osallistumaan tähän vieraskirjaan, kuhan vanhemmat vähän auttoivat.


Neljäs hyvä idea oli pitää hääjuhla Suomen Lapissa, missä on julmetun kaunista. Vain mäkäräiset olivat haittana, mutta tanssiessa ja juhliessa nekään eivät haitanneet :) Ruokana oli rehellistä poronkäristystä ja muusia puikulaperunoista, salaatteineen ja muine lisukkeineen. Iltapalalla hääparin taustakulttuurit kohtasivat herkullisena sekamelskana - tarjolla oli karjalanpiirakoita, ruotsalaisia lihapullia, haggista ja puolukkasurvosta :)

Ja tiettekö mitä? Se haggish puolukkasurvoksella oli ihan julmetun hyvää! Vielä kerran, onnea rakkaat maailman matkaajat M&B! ♥

tiistai 13. elokuuta 2013

Kyselijän kysymyksiä kysymyksillä


Sain tässä taannoin Rva Kepposen blogista kysymyksiä vastailtavaksi. Näillä mennään;

1. Mikä on parasta syksyssä?
* Jaa-a, todella vaikea kysymys, en pidä syksyssä muusta kuin kauniista valosta, mikä on omiaan valokuvaukselle, syksyn sadosta, siis sienistä, juureksista, marjoista yms, ja kauppojen hyllyille tänä syksynä ryöpsähtäneistä murretuista sävyistä. Muuten en voi sietää syksyä, inhoa kesän loppumista, pimenemistä, kylmenemistä ja erityisesti  kaiken harmaantumista, väsymistä, kulahtamista. Koen joka syksy kriisin syksystä.

2. Mitä neuvot syksynvihaajalle selviytymiskeinoksi?
* Minua itseäni helpoittaa edes vähän syksyisin runsas D-vitamiini, mitä syön 150mikrog syyskuusta toukokuulle. Syksyä myös helpottaa, jos on jotain mitä odottaa, on se sitten joulu, taikka lomamatka.

3. Lempikirjasi tai lempielokuvasi?
* Lempi elokuvakseni lienee edelleenkin valikoituu "Kaunis mieli" - muistan edelleenkin, kuinka vaikuttava se oli ensimmäisellä kerralla.

4. Poimitko marjoja tai sienestätkö?
* Poimin kyllä marjoja, mutta haluaisin sienestää paljon enemmän. Tunnistan niin vähän hyviä ruokasieniä, että tarvitsisin kaverikseni metsään sienestäjän neuvomaan.

5. Mikä on suosikkiherkkusi?
* Tämän viljattoman ja sokerittoman ruokavalion myötä olen huomannut, että suosikkiherkkuni on jäätelö, varsinkin vaniljajäätelö (siis paketista), O'boyn jähmettyvän suklaakastikkeen kanssa.


6. Mikä on suosikkipaikkasi kotikaupungissasi?
* Kyllä se on lienee kotirantani, juurikin sillä tietyllä kivellä istuen.

7. Mikä on suosikkiasusteesi?
* Kesällä suosikkejani on aurinkolasit, 10vuotta sitten ostetut kesäsandaalit, ja vuosittain vaihtuva kesäkassi. Syksyllä ja talvella suosikkejani on erilaiset huivit, käytännön syistä ympäri vuoden asustesuosikkini on silmälasit. Koruista tykkään asustaa rannekoruilla.

8. Pidätkö työstäsi? Miksi?
* Tällä hetkellä mietin sitä isosti. En ole osannut vielä päättää, mutta tiedän olevani hyvä työssäni, ja pidän varsinaisesti siitä mitä työssäni teen. Mutta se kaikki muu, mitä työn ohessa tulee, niin se on raskasta.

9. Heräätkö helposti aamulla aikaisin?
* En todellakaan :D En ole koskaan ollut aamuihmisiä, mutta kun on pakko, niin herään aikaisinkin, ja toimin aina aamuisin saman kaavan mukaan.

10. Paras matkakohteesi? Miksi
* En ole juurikaan matkustanut, mutta turistikohteena pidin kyllä Kyproksesta, ja muutenkin halajan Välimeren rannalle, auringon, meren, lämmön ja hyvän, selkeän ruuan vuoksi. Toistamiseen voisin kyllä matkustaa eteläiseen Afrikkaan, esim Swazimaahan jo safareiden, auringonlaskujen, tropiikin öiden ja musiikin vuoksi.


Ja kun kysymykset on aina niin kivoja, niin haluaisitkos Sinä vastata tuohon kommenttilaatikkooni, tai omassa blogissasi seuraaviin kysymyksiin;

1. Mikä on tällä hetkellä suosikki sarjasi telkussa?
2. Mikä on viimeisin ostoksesi? (ruokakauppaa ei lasketa)
3. Jos voisit opiskella mitä vaan, niin mitä haluaisit opiskella?
4. Mikä on sinun suosikkiherkkusi?
5. Entä millainen on suosikki kasvisreseptisi?
6. Mitä odotat?
7. Mitä lehtiä sinulle tulee postin kantamana?
8. Mikä on parasta talvessa?
9. Mitä olet viimeksi oppinut?
10. Mikä laulu sinulla soi yleensä/viiimeksi päässä?

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Kesän turkooseja kukkia

Korujen lisäksi tein kesän häihin myös itselleni muita asusteita. Olen vuosia sitten ostanut itselleni kivan Nonon laukun joululahjaksi :) Nonolta löytyy muitakin hauskoja laukkuja, kasseja, kukkaroita ja muuta pientä kivaa, kannattaa kurkata. Minun laukkuni oli alunperin vihreä helmikahvalaukku.


Myöhemmin olen ostanut laukkuun myös ruskean koristekukan. Tällä kertaa halusin juhliin turkoosit asusteet, ja niinpä ostin pussillisen turkooseja silkkiterälehtiä ja Versafine mini, Majestic blue-mustetta, kaivoin esille kuumaliimapistoolin, ja aloin tehdä kukkia.


Laukkua koristamaan halusin tehdä ison kukan, minkä pohjalle leikkasin ympyrän vahvasta vihreästä askarteluhuovasta. kuumaliimalla liimailin terälehtiä lomittain ympyrän reunoille, ja jatkoin kierroksia niin monta, että pohja peittyi. Viimeisen kierroksen terälehtiä taittelin vähän ruttuun, kolmiulotteisuuden saamiseksi. Lopuksi leikkasin yhdestä terälehdestä ympyrän kukan keskustaksi, käpersin ympyrän reunoja pikkaisen kynttilällä kuumentamalla, liimasin keskustan paikalleen kuumaliimalla, ja kiinnitin siihen erilaisia koristestrasseja, kirkkaita ja sinisiä, Glossy-lakkaliimalla.

Glossyn kuivuttua väritin terälehtien reunoja Versafine musteella tuputtelemalla. Tämä oli muutes ihan mukavaa hommaa tehdä autossa, matkalla häihin :) Kiinnitin kukan laukun edustaan hakaneulalla, lisäksi laitoin muutaman piston mustalla langalla uloimpia terälehtiä kiinnittämään, koska kukasta tuli niin suuri/painavakin, niin pistoilla lopputuloksesta tuli siistimpi.

Juhliin sopivan laukunkahvan tein puisista 20mm halk. turkooseista helmistä, koruvaijerista sekä parista papukaijalukosta. Pujotin koruvaijerin kahteen kertaan kahvahelmien läpi, lisäksi laitoin molempiin päihin hopeiset helmet stoppareiksi, koska puuhelmissä oli niin isot reijät, että ne olisivat liukuneet vaijerin kiinnittämiseksi puristettujen välihelmien päälle, ja kahvasta olisi tullut ärsyttävän väljä.


Samalla kukkien kokoamistekniikalla tein neljä hiuspinniä turkooseilla kukilla, kampausta piristämään. Tosin näihin kukkiin en laittanut huopaympyrää taustalle, koska näistä tuli sen verran pienempiä, liimasin vain terälehdet yhteen kuumaliimalla, ulommaisista terälehdistä aloittaen.


Näistäkin kukista taittelin viimeisen kerroksen terälehdet kolmiulotteisuutta tuomaan, ja terälehdestä leikatun keskustaympyrän reunat käpristin kynttilää apunakäyttäen. Kukan taakse kiinnitin pinnin puolikkaan terälehden avulla, liimaten runsaalla kuumaliimalla. Nämä kukat syntyivät ripeästi, vain keskustan koristestrassien liimaaminen vei vähän aikaa - pienet koristeet kun meinasivat mennä mihin sattuu :p Kukkien mustereunat toi niihin enemmän näköä, ja tummansininen sävy sopi kivasti muuhun häävaatetukseeni.

Tässäpä vielä kuva vaijerikaulakorusta, minkä tein itselleni häihin. Mukana myös rannekorut.


Tein kälylle hyvin samanlaisen kaulakorun hänen juhliinsa, tosin hänen korussa oli vain kaksi kerrosta, ja sävyinä enemmän turkoosia, kuin tässä korussa.

perjantai 9. elokuuta 2013

Violottia koreilua :)

Ja kerta vauhtiin päästiin, niin lisää koruja :) Kälyn juhliin tekemieni korujeni lisäksi tein myös siukulle korut samoihin bileisiin. Katselin helmilaatikoiden tarjontaa, ja päädyin tekemään siukun siniharmaan mekon kaveriksi korut violeteista foliohelmistä.


Pujottelin kaksikerroksiseksi vaijerikoruksi erilaisia violetteja foliohelmiä, hopeoituja helmiä sekä pieniä tummia simpukankuorihelmiä. Kiinnitin helmet paikoilleen puristettavilla välihelmillä. Koska lasihelmet ovat sen verran painavempia, niin tein tähän koruun vain kaksi kerrosta, käyttömukavuuden vuoksi.


Erilaiset silikoninauhaiset rannekorut sopivat kivasti myös tämän vaijerikorun kaveriksi. Tein samaisiin juhliin vielä kälyllekin vaijerikaulakorun turkooseilla ja hopeisilla helmillä. Siitä minulla ei valitettavasti ole nyt kuvaa, mutta laitan tänne myöhemmin vielä kuvan itselleni kesän häihin tekemästä kaulakorusta, mikä oli hyvin samanlainen.

Kälyn juhlissa useampikin vieras huomasi meidän suvun naisten korut, ja kuulin ainakin parin ihmisen kysyvän, että onko siukku ja käly ostanut korunsa samasta paikasta, kun on niin kivat vaijerikaulakorut. Siukku kertoi niiden olevan minun tehtaasta :))

torstai 8. elokuuta 2013

Turkoosia koreilua

Tänä kesänä on juhlittu paljon, ja juhlat toki tarvitsee uudet korut. Ostin keväällä ison nipun erilaisia simpukankuorihelmiä Helmien Talosta, silloin jo ajutuksena oli kesäkorut, ja sellaisia niistä helmistä sitten tulikin.

Yhtenä iltana pujottelin 0,6mm halkasijaltaan olevaan kirkkaaseen silikoninauhaan erilaisia helmiä rannekoruiksi. Silikoninauha on siis venyvää, vähän niin kuin kumilankaa, ja sen takia rannekorut on helppo pujottaa ranteeseen, tai ottaa pois. Minä kun monasti auttelen juhlissa, kerään tiskejä, tai järjestelen, laitan, teen, niin silloin on hyvä, että rannekorut saa tarvittaessa nopeastikkin pois, ja takaisin.


Osan näistä rannekoruista tein itselleni, osan siskolle. Kälyn juhlissa minulla oli päällä simppeli, musta, trikoinen kesämekko ja kesäsandaalit. Yksinkertaisen mekon lisäksi halusin itselleni kesäsandaaleihin sopivat turkoosit korut, ja itselleni poikkeuksellisesti pitkän kaulakorun.


Niinpä tein rannekorujen kaveriksi pitkän, hopean sävyisen kaulakorun, missä käytin "pohjana" hauskaa lenkkiketjua, mihinkä yhdistin erilaisia helmipiikkeihin pujoteltuja helmisettejä hopeisilla renkailla. Käytön jälkeen huomasin, että noissa hopearenkaissa oli laaduton pinnoite, minkä minun hapan ihoni rikkoi heti "ruosteiseksi", jo siis ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Täytyypä siis jossain vaiheessa korjata tähän koruun laadukkaammat kiinnityslenkit, koska muuten tästä tuli oikein mieluinen, ja minun näköinen kaulakoru :)



Rannekorujen ja kaulakorun lisäksi pujottelin vielä samoja helmiä hopealangalla sormuspohjaan, ja tein siitä itselleni koruihin sopivan kesäsormuksen. Korviksia en näihin juhliin lainkaan laittanut, koska kaulakoru oli niin kiva, ja näyttävä :)

Kaikki helmet ja ketjut Helmien Talosta, osa lasihelmistä aijempaa varastoa.