perjantai 21. marraskuuta 2014

Samanlaiset erilaiset kortit


Nämä kaksi onnittelukorttia meni yhteissynttäreitä viettäneille sisaruksille. Tämä samainen kortti-idea on ollut tämän syksyn suosikkini, ja olen käyttänyt sitä kuusi-, kymmenen-, yhdeksän- ja 12vuotissynttäreiden onnittelukorteissa. Yhdestä näistä korteista kirjoitinkin tänne jo aiemmin.

Nämä kaksi korttia on keskenään saman lailla koottu 12x12cm korttipohjille. Käytin näissä eri värejä, ja muffinssi-leimasetin eri osia.


Tytön korttiin tuli pinkkiä, mustaa, "sytämiä" ja sattumalta kaksitoista kynttilää :) Kynttilöiden sädekehät on keltaista kimalleliimaa, "Star dust"-kimalleliimaa laitoin muffinssin kuorrutteeseen, ja alareunan varjostumaan.


Pojan kortissa käytin "metallista" dc-fix-kalvoa, tummansinistä ja turkoosia. Tässä kortissa oli vuorostaan kymmenen kynttilää, sekin lienee sattumaa ;) Tähänkin korttiin laitoin kimalleliimaa, koska kimalletta ei voi koskaan olla liikaa. Tästä kuvasta näkyy muuten paremmin se, että leimasin muffinssin kuorrutteen erikseen, leikkasin ääriviivoja pitkin, ja kiinnitin korttiin 3D-tarrapaloilla.

Näistä kuvista näkyy kivasti, kun eri väreillä samanlaisista korteista tulee ihan erilaiset.

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Hetkessä - Maailman paras siskoloinen


Olenkin kertonut täällä jokusen kerran siskoloisten talosta, minkä rakennusvaiheista, sisustamisesta ja nyttemmin elostakin voi lukea heidän blogistaan, Omakotikotitalomme.

Marraskuun hetkellisessä lumistumisessa sisko järjesti raksailussa, muutossa, sisustamisessa ja kotiuttamisessa auttaneille naisystävilleen herkku- ja saunaillan, ja jälleen oli syytä juhlaan! Tässäpä nyt jokunen kuva kyseisestä saunaillasta tänne teidänkin ihasteltavaksi, lisää kuvia ja juttua löytyy siskoloisten blogista :)


Pitkä, yli kymmenen hengen ruokapöytä sijoittuu keskelle kotia, ja enimmäkseen sen äärellä iltaa vietimmekin, nautiskellen kaikesta; ruuasta, seurasta, juomista, naurusta, jutuista ja lämmöstä.

 

 
Ja pöytä oli katettu siskon itse tekemillä herkuilla! Ajatuksena oli kebab-ilta, ihan kaikki mahdollinen itse tehtynä. Nämä kaikki ruuat oli muuten gluteenittomia, ja todella lämpimästi suosittelen kurkkaamaan ohjeet, ja viettämään herkullisia pikkujouluja taikka uutta vuotta näiden ohjeiden avulla! :)

Tässäpä illan menu kokonaisuudessaan, minkä linkit johtaa siskoloisten blogiin ja kyseisiin resepteihin.

SAUNAILLAN MENU
 
KEBAB-BUFFET JOKA MAKUUN
Keitettyä riisiä
 
 
 
HERKKUJEN HERKUT
Valkosuklainen sateenkaarikakku

Ja ihan vain kuvausteknisistä syistä täytin lautaseni kaikella mahdollisella, jotta näkisitte mitä herkkuja pöydässä oli ;) Jeskamandeera miten hyvää! Itse tykkään yleensä syödä kebabin iskender-vesiona, eli lihaa, pitaleipäkuutioita, jugurttia, muita sooseja ja salaattia. Tällä kertaa olin erityisen ihastunut tuohon etikkaiseen kaalisalaattiin, tsatsikiin, lihoihin ja vihreään salaattiin, mitä hunajamelooni ja pirskahtelevat granaattiomenan siemenet mukavasti uudisti. Toisaalta, niin kuin kuvasta näkyy, tykkäsin kyllä ihan kaikesta! *sytämiä*


Jälkkäri herkuiksi sisko oli tehnyt flania ja todella todella hyvää jauhotonta suklaakakkua. Suklaakakku on kyllä luvattoman tuhtia, mutta pienipala silloin tällöin ei voi olla rikollista. Korkeintaan vähän vaan paheellista ;)

Minä tein siskolle tuon sateenkaarikakun, täällä aiemmin kertomalla Kinuskikissan mahtavalla sateenkaarikakku-ohjeella. En kirjoita tähän ohjetta vieläkään erikseen, koska tuolta Kinuskikissan sivuilta kannattaa tsekata kyseisen postauksen kommentit, ja siellä esille nousseet ongelmatilanteet ja niihin hyvät ohjeet. Tämän kakun värit, liila, keltainen, harmaa ja valkoinen, tulivat siskoloisten talvisisustuksesta ;D Ihan vähän vaan hykertelin, kun kakku onnistui noin hyvin. Pohjana oli tällä(kin) kertaa gluteenittomia GrazyBakers Suklaa Cookies, 300g hienoksi murskattuna, ja n.75g voisulaa sekaan sekoitettuna. Nuo keksit on ihan älyttömän hyviä, niin gluteenittomaan leivontaan, kuin ihan muuten vaan tarjottavaksi, suosittelen.


Illan ohjelmaan kuului lisäksi paljon raportointia (=juoruilua), naurua, iloa, hyviä juttuja, saunomista, paljuilua ja hyvästä seurasta nautiskelua, saunajuomia unohtamatta. Vallan onnistunut naisten ilta siis tämäkin! :)

Muistakaa ihimiset, aina on syytä juhlaan!

torstai 13. marraskuuta 2014

Koreita pyöreitä vuosia


Rakas ystäväni täytti pyöreitä vuosia kesällä, ja niitä juhlittiin tässä joku aika sitten. Tein hänelle jo aiemmin kortin, sekä korut, mitkä maltoin antaa vasta nyt :)


Kortti valmistui ruskealle 15x15cm korttipohjalle. Taustalla käytin tuota näyttävää vihreää kartonkia, missä tummanvihreät foliokuviot kiiltävät kauniisti. Lisäksi korttiin tuli tuo hieno kukkaleima, minkä olen joskus aikoinaan ostanut Tiimarin alekorista. Leimasin kuvan kahteen kertaan, ja vadelmat sekä päivänkakkara on leikattu erikseen toisesta kuvasta, väritetty, ja kohotettu tähän korttiin 3D-tarrapaloilla. Leimakuvan väritin promarkereilla, ja koristin sitä kimalleliimoin. Puolihelmiä, eli "timangeja" kortista löytyy tasan neljäkymmentä, sattuneesta syystä :)


Lahjarasiaan laitoin kynsilakkakorut, ystäväni "väreissä". Tuunasin rasiasta korufirman logon piiloon, teippaamalla päälle hopeisen nauhan, ja valmista tuli hetkessä.

Onnea vielä kerran rakas ystäväni Uuuu! ♥

tiistai 11. marraskuuta 2014

Hetkessä - Suklaisia ihaNaisia


Minulla on jokunen naisporukka, joidenka kanssa tapaamme säännöllisen epäsäännöllisesti parantamaan maailmaa. Yksi niistä on Kätsyt, eli Kätevät emännät, joista olen monestikin kertonut täällä. Toinen porukka on entisten työkamujeni kanssa, PKÄ, ja me neljä pyrimme näkemään vähintään parin kuukauden välein, vaihtamaan kuulumisia, välillä vain kahvittelemaan pikaisesti kaikkien vuorotöiden mukaan, tai joskus jotain retkeilemäänkin. Ja voin nyt tässä paljastaa, kun ei tätä monotonista tekstiä kuitenkaan kukaan lue, että lyhenne tulee sanoista parhaat katkerat ämmät. Alkoholilla saattoi olla osuutta asiaan, miehillä ainakin :)

Kolmas naisporukka on koko elämäni harrastuksen, tai lienee jopa elämäntavan mukanaan tuomia. Heitä, joidenka kanssa olemme kakarana kiertäneet kaikki kesälomat ja hiihtolomat leirejä, opetelleet yhdessä erilaisia juttuja, ja joidenka kanssa jaamme kasan ihania lapsuuden ja nuoruuden muistoja. Kutsuttakoon heitä nyt tässä Punasen Ristin kamuiksi. Heidän kanssaan tapasimme tässä taannoin.


Ystäväni Piia kutsui meidät kaikki luokseen tekemään raakasuklaata ja tutustumaan heidän uuteen taloon. Piia olikin itse tehnyt meille suklaat maisteltavaksi, koska tiesi, että meidän aika menee kuitenkin puhumiseen, ennemminkin kuin tekemiseen :) Ensin hän tarjosi meille iltapalaa, salaatteja, itse savustettua kalaa sekä kanaa. Porukassamme on paljon erinäisiä ruokarajotteita, ja Piia oli upeasti huomioinut tämän. Ja illan teeman mukaisesti salaatinkastikekin oli suklaista :)

Tavoillemme uskollisena sauna oli lämpimänä, ja kylpyläosastolta löytyy kaikkea suklaista niin hiuksille, kantapäille kuin koko vartalollekin. Aivan ihana idea! Ja yllätys yllätys, illan päätti suklaa.



Ihanaa kun on ihmisiä, joidenka kanssa on hyvä nähdä vuosienkin jälkeen, ja ihmisiä, jotka viitsivät järjestää, ja ihmisiä joidenka kanssa on vaan niin hyvä olla suklaassa kieritelty :)

Tämä nyt muistutuksena itselleni ja meille kaikille - aina löytyy aikaa nähdä ystäviä, ja aina on syytä juhlia! *suklaa sytämiä*

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Poikapennun Hipponen


Ensimmäinen tekemäni Hipponen sai vihdoin itselleen serkun. Toiveissa oli "smurffin sininen Hippo, missä on kaikkia poikavärejä ja tiätty punaista sekä oranssia". Tässä siis Raverlystä Heidi Bearsin ihan mahtavalla Happypotamus-virkkausohjeella tehty sininen Hipponen. Hipon naaman kukat tein symmetrisissä väreissä, molemmin puolin päätä, mutta muuten hipon kaikki "kukat" on keskenään eri värisiä.




 
Valitettavasti olen niin hidas virkkaaja, että näitä valmistuu harvakseltaan, mutta vielä on tulossa ainakin kolme hipposta, kaikille kummimuruille ja virallisesti täditeltäville omansa.
 
 
Ja tässä ne on siis molemmat valmiit Hipposet, serkukset :) Poika 12veelle ja tytölle nimiäslahjaksi tekemäni hipposet, hekin siis serkuksia, ja tädin kummimurusia :)

lauantai 25. lokakuuta 2014

Hetkessä - bitelemätön brunssi bistrossa

Ihanan ystävällisen viikonlopun päätti aivan ihana brunssi kirkkonummelaisessa Bistro O matissa. Minähän olen lähes maalta, ja alle 22 000 asukkaan kotikaupungissani ei ole mahdollista lähteä viikonloppuna(kaan) brunssille johonkin kivaan paikkaan. Tai oikeastaan ei edes mihinkään vähemmän kivaan paikkaan. Niinpä esitin rva Kepposelle toiveen piäkaupunkiviikonlopustamme, että olisiko mitään mahdollisuutta käydä jossain kivassa paikassa brunssilla? Kepposka, tuo kaikkien tapahtumajärjestäjien ja matkatoimistojen suuri kilpailija ;) tarttui heti toimeen, ja valitsi useamman kivan brunssipaikan valittavakseni. Ja niin päädyimme viikonlopun muuhun logistiikkaan parhaiten sopivaan Bistro O matiin.

Minähän olen nyt siis lähestulkoon noviisi tämän brunssiarvioinnin suhteen, MUTTA ruuasta olen pitkällisellä nautiskeluharjoittelulla päässyt melkoiseksi asiantuntijaksi :) Ja varmuudella voin sanoa, että tämä brunssi oli herkullinen, onnistunut ja i-ha-na!


Alkupaloina oli niin paljon salaatteja, kaloja, munakasrullaa, paistosta, piirakkaa, lihapullia ja ihania leipiä, että ei yhdelle lautaselle sopinut, vaan joutui hakemaan pariin otteeseen, niin ja vielä santsaan :) Mutta nuo kalat oli kyllä mun suosikkeja, ja jos leipään ei voi rakastua, niin sitten kyllä ihastuin tuohon mahtavaan saaristolaisleipään. Ja tuohon punajuuri-pinjansiemen-aurajuusto-salaattiin sitten kyllä jo rakastuin. Vihreän salaatin kanssa se oli kyllä ihan parasta, ja sitä jouduin hakemaan useamman kerran.


Pääruuaksi valitsin paahdettua kalaa sekä fenkolia ja porkkanapyrettä. Todella hyvä annos, sopivan kokoinen ja ihana makuyhdistelmä sai lähes hymisemään. Oih.


Jälkiruuaksi oli vielä lakritsilla maustettua tummaa suklaamoussea, marenkikakkua sekä omenapiirakkaa vaniljakastikkeella, mikä oli ehdoton suosikkini. Jos vähän nurista saa, niin jälkiruuat ei kyllä nousseet muun brunssin upealle tasolle, vaikka ihan herkullisia olivatkin. Tämä vain kertoo siitä, että kaikki muu oli kyllä järisyttävän hyvää :)

Aamiaisella oli muitakin ihanuuksia, ja kerrankin älysin kuvata jotain muutakin, kuin pelkkiä ruoka-herkkuja ;)

IhaNainen Kepposka
 
 Nautiskeleva Anna
 
 ja herkutteleva Leonida, josta emme näe blogimaailmassa valloittavaa hymyä :)
 
Kiitos teille kaikille ihanasta brunssista, täyteläisen (turvottavan) viikonlopun päätteeksi!
*sytämiä sytämiä*

perjantai 24. lokakuuta 2014

Hetkessä - Rapurallaa


Muutama viikonloppu sitten nautin ajasta ystävieni kanssa pääkaupungin nurkilla. Viikonloppu huipentui rapujuhliin Kätevien emäntien kanssa. Juhlista blogeissaan ovat kertoneet Rva Kepponen, Anna ja Leonida (jutut löytyy noiden linkkien takaa). Lisäksi seurueestamme mukana oli vielä Mirka. Tässäpä vielä oma muisteloni kyseisestä ihanasta juhlasta.


Rapujuhlat järjestettiin Rva Kepposen appivanhempien "mökillä". "Mökki" pääsee tässä siksi sitaatteihin, että kyseessä oli oikein kiva kaksikerroksinen talo, missä oli monta huonetta, iso keittiö ja kaunis tupa. Jotenkin ihastuin taloon ja sen isoon pihapiiriin, sekä alempana olleeseen rantaan ja rantasaunaan. "Mökissä" olisi potentiaalia vaikka mihinkä.


Majoittauduttuamme valmistelimme ruokia Kepposkan kanssa, lämmitin pirttiä, pika siivosin saunan ja laitoin pesään lämmittävän tulen, samalla kun Anna koristeli tupaa ja vaihdoimme kuulumisia Leonidan sekä Mirkan kanssa. Loppuilta menikin sitten hyvän seuran ja ruuan äärellä, mikä on tietenkin lähes maailman paras tapa viettää iltaansa :)


Menun aloitti herkullisessa kermaisessa tomaattiliemessä keitetyt sinisimpukat. Kepposkan säveltämä sinisimpukoiden ohje löytyy täältä. Tykkään kovasti simpukoista, olen lapsesta asti pitänyt niistä, mutta tuo liemi oli uusi tuttavuus, ja sopi merelliseen herkkuihin erinomaisesti, varsinkin hyvän ciabattan kanssa syötynä.


Pääruoka valmistui helposti uunissa, jahka se sinne kerkesi ;) Uunijuurekset, punajuuret, peruna ja sipuli, paahtuivat kuumassa, 220C uunissa 60-40min. Ensin pellille meni lohkotut punajuuret, suolan, mustapippurin ja hunajan kera, vartin päästä vasta perunat ja sipulit suolalla sekä mustapippurilla maustettuna. Isosta lohifileestä nypin pois kaikki ruodot, ropsasin pintaan suolaa ja vähän mustapippuria, peitin pinnan ohueksi leikatuilla luomusitruunan siivuilla, paitsi lohen pyrstöpalan, minkä jätin sitruunatta, kun kaikki seurueestamme ei voi syödä sitä. Lohi oli 175C uunissa n.30min, ja sillä aikaa kun laitoin sitä tarjolle, niin laitoin uunijuurekset tarjoiluastiassaan vielä kuuman uunin pohjalle lämpiämään ennen ruokailua. Lisäksi oli vielä hollandais-kastiketta, mikä sopi kyllä kalalle hirmuhyvin.


Niin ja ne ravut. Rapuja on mielestäni kivempi avata ja syödä täydellä vatsalla, joten itselleni sopi mainiosti Kepposkan ehdotus siitä, että ravut voisi syödä vasta pääruuan jälkeen. Itse en käytä alkoholia, niin mielelläni keskityn rapujuhlissa(kin) herkutteluun ja hyvään seuraan. Tosin tällä kertaa seurueemme oli muutenkin kosolti kuivasuinen juomien suhteen, ja kaikki taisimme nautiskella enemmänkin ruuista sekä jutustelusta, kuin helan gårista :)


Saksiniekkojen jälkeen nautimme vielä jälkiruuaksi edellisenä iltana ennakkoon valmistelemani paahdettuvalkosuklaa creme caramelit, sekä vielä Kepposkan ja Annan toiveesta tekemäni Brita-kakun, sen kesän viimeisen :)


Ruokailu kesti jutusteluineen kaikkiaan 5,5tuntia. Osa ajasta toki meni siihen, kun piti kuvata ;) Niin kuin tällä porukalla aina käy. Mirka lähti yöllä kotiin, mutta me muut jäimme yökylään lämpöiseen "mökkiin". Niinpä viellä yhdeltä yöllä viuhahdimme Kepposkan kanssa rantasaunan löylyihin, ja uskaltauduin pikaiselle yöuinnille kirkkaan tähtitaivaan alle. Jeskamandeera, kun oli kylmää! Sauna toki oli sammunut aikaa sitten, mutta kiuas lämpeni hetkessä pesällisellä puita, ja löylyt oli oikein lempeät. Kävimme vielä saunan jälkeen pyyhkeet päässä, rönttyisessä mökkivaatetuksessa ihastelemassa upeaa kirkasta tähtitaivasta, minkä jälkeen oli mukava kömpiä lämpimän sängyn peittoihin.


Tässä kirjoittaessa muistuu mieleen, kuinka mukava, herkullinen, jutusteleva, lämmin ja kiva tuo viikonloppu olikaan. Näitä ehdottomasti lisää  ♥ Kiitos ystävät!

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Pieniä sieviä sieniä


Minäkin pääsin metsään. Olen jo pitkään halunnut sienimetsään, mutta kun itse en ole käynyt sienessä sitten lapsuusvuosien, niin en ole voinut mennä metsään ilman hyvää seuraa. Mutta vihdoin onnisti, ja kävimme pikaisesti sienimetsässä, poimien vain niitä sieniä, mitä tunnisti. Omalta kohdaltani se tarkoitti tatteja ja karvarouskuja. Eniten harmittaa sienimetsässä se, että kerta tuntemukseni on niin kovin suppeaa, niin metsään jää osaltani monia loistavia ruokasieniä. Pitää ensi syksyn tavoitteeksi ottaa sienireissu jonkun tietävän kanssa :)


Mutta riittävästi pariin soosiin ja muutamaan risottoon näitä tuli kyllä tältäkin reissulta. Karvarouskut ensin ryöppäsin, varuiksi pariinkin otteeseen, ja sitten paistoin kaikki voissa, sipulin, suolan ja pippurin kanssa. Pakastin esipaistetut sienet, ja jatkojalostin niitä käytön mukaan. Helppoa.

Kosolti kätevä mökkeily-emäntä :)

maanantai 20. lokakuuta 2014

Kynsilakkakoru tehtaalta hei!


Samalla kun tein pikkusiskolle lahjaksi nämä kynsilakkakorut, niin tehtailin muitakin kynsilakkakoruja. Nyt niitä on valmiina 11 riipus+korvakorut+somus-settiä ja kaksi isoa riipusta. Olen kuin pikkutyttö - niin pähkinöinä tuosta kimalluksesta ja kirkkaista väreistä :)

perjantai 17. lokakuuta 2014

My Little Pony sateenkaarikakku


Edellisen kortin saajalle tein myös nämä kakut. Rakas ystäväni soitti minulle jo hyvä tovi sitten, että pitäisi saada My Little Pony-kakku, auttaisitko, joohan? No toki. Sovin sankaritar 6veen kanssa treffit ennen juhlia, ja suunnittelimme yhdessä minkälainen kakku pitäisi olla. Neiti istui sylissäni, ja yhdessä klikkailimme googlen kuvahakua. Lopulta (pienellä johdattelullani) neiti valitsi kuvahausta kaksi ponia, mitkä kakuissa olisi. Muuten kerroin kakussa olevan ponien sateenkaareen, ja niiden olevan yllätys. Näillä mentiin.


Googlailin sopivat kuvat poneista Celestia ja Luna. On muuten ponit muuttuneet aikasta paljon 30vuodessa! :O Tiesittekö, että ponit ovat nykyään myös tyttöprinsessoja? No minä en tiennyt, mutta google onneksi opettaa. Tulostin kuvat sopivaan kokoon, ja jäljensin niiden ääriviivat kaulimalleni sokerimassalevylle massatyökalun avulla.


Maalasin kuvat pikkupensselillä elintarvikeväreillä, mitkä laimensin vodkalla - alkoholi haihtuu sokerimassan pinnasta, mutta kuva säilyttää halutun väripigmentin, jäämättä kuitenkaan märäksi. Loistavana väripalettina toimi etanapannu! Sisareltani oppima niksi :) Itse en juo alkoholia, mutta karpalovodkan vieno tuoksu sai pohtimaan aineen sisäistä vaikutusta kiperimmissä maalauskohdissa...


Koristelin vielä kuvat klitterigeeleillä ja pienillä tähdillä. Harkitsin leikkaavani kuvat ääriviivoja pitkin, mutta ohuet osat olisi kyllä murtunut rikki ennen kakun päälle saamista, joten tyydyin ponien valkoisiin reunuksiin.


Varsinaiset kakut tein Kinuskikissan mahtavalla Sateenkaarikakku-ohjeella. Tein kakkuja kaksi, toisen 29cm halk. vuokaan puolitoista kertaisena, toisen 26cm halk. vuokaan normaalikokoisena. Kinuskikissa oli käyttänyt ohjeessaan 24cm vuokaan, mutta itse kyllä suosittelen tuota 26cm irtopohjavuokaa tälle kakulle.

Kakkuihin tein ohjeesta poiketen gluteenittoman pohjan käyttämällä perusohjeeseen 200g gluteenittomia suklaakeksejä ja n.50g vaniljatuorejuustoa sekä 50g sulatettua voita. Isompaan kakkuun tein saman pohjan, mutta senkin 1,5 kertaisena. Pohjasta tuli kyllä oikein hyvä!

Ainoa vika tässä kakussa on runsas valkosuklaan määrä. Valkosuklaassa ei sinällään ole mitään vikaa, sehän on oikein herkullista, mutta harmillista on se, että sitä ei saa laktoosittomana. Se tuottaja, joka ensimmäisenä älyää tehdä valkosuklaansa laktoosittomana, tulee lyömään kakkutehtailijoiden kultasuoneen! (vink vink.)

Halusin kakusta vielä enemmän sateenkaarimaisen, ja niinpä jaoin täytteen tasan kahdeksaan kulhoon, väreinä valkoinen, vaaleanpunainen, punainen, oranssi, keltainen, vihreä, sininen, violetti. Itse käytin värjäämiseen niin pastavärejä kuin nestemäisiäkin, osan sekottelemalla perusväreistä väriopin mukaan, osan taas valmiista väreistä. Värjäsin täytteet vähän kerrallaan, koska väriä voi aina lisätä, mutta poishan sitä ei saa.

Omana vinkkinä ohjeeseen sanoisin, että kannattaa käyttää tarkkaa keittiövaakaa apuna kakun teossa; punnitse ensin tyhjänä suuri kulho, missä teet koko täytteen. Vähennä koko täytteen painosta kulhon paino, ja jaa saatu tulos kahdeksalla. Kaada täyte vaa'an avulla tasan kahdeksaan nokalliseen astiaan (myös neliön mallinen korkea pakasterasia käy, mistä kulmaa voi käyttää nokkana täytettä kaadettaessa, täysin pyöreäreunaiset astiat on hankalia kaadettaessa, vältä niitä.)


Itse tein isomman kakun ensin, ja siitä opin, että toiseen kakkuun kaadoin värit vuokaan eri järjestyksessä, aloittaen valkoisesta ja päättäen violettiin. Tämä oli ehdottomasti parempi järjestys, valkoinen painui näkymättömiin, mutta molemmat punaiset sävyt näkyi hyvin. Annoin kakkujen hyytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.


Puolet kakusta peitin kermavaahto "pilvellä", ja lisäksi kakun päälle tuli toivottu poni, sokerimassa kukkia ja perhosia, mitkä laitoimme kakkuun yhdessä sankarittaren kanssa, sekä myöhemmin äitinsä laittamat kynttilät. Itse en valitettavasti kerennyt jäämään juhlimaan, enkä saanut palaa kakusta, mutta viestien perusteella kakku oli oikein herkullinen!


Niinpä tein kolmannen kakun, minkä vein siskoloisille, kun Ranskan melkein sukulaiset oli kyläilemässä. Tähän kakkuun vaihtelin valkoista-violettia-sinistä-vihreää-keltaista täytettä, vuorotellen, kaikkia kolme kertaa. Mielestäni noilla kahdeksalla värillä täyteen "renkaat" pysyivät selkeämpinä. En tiedä mistä tämä johtui, olisiko siihen vaikuttanut tasaisempi käyttö, vai kaato nopeus.


Mutta kivan näköinen tästäkin tuli, ja todella herkullinen! Kakku sinänsä ei ollut vaikea tehdä, mutta itseäni ainakin jännitti ihan kamalasti tuo täyterenkaiden tasainen kaataminen vuokaan. Ihan hiki nousi niskaan, ja kädet vapisi :)

Kinuskikissan sivuilla olikin hyvä ohje siitä, että korkeammalta kaadettuna täyte painuu enemmän pohjaan, läheltä kaadettaessa täyte taas jäi enemmän pintaan. Tämä helpotti kuviointia selvästi. Kyllä tämä kakku vaatii harjoittelukerrat, ja siltikin täyte saattaa käyttäytyä erikoisesti, mutta lopputulos on aina kaunis ja hauska, juhlapöytää ilahduttava, vaikkapa sitten abstraktina kakkuna, jollei muuta! :)

Tätä kakkua tulen tekemään toistekin, ja jo nyt mietin tuon kuvioinnin erilaisia mahdollisuuksia. Kiitos Kinuskikissa jälleen kerran hyvästä ja selkeästä ohjeesta!