sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Liilattua harmautta


Syksyn myötä laittelin parveketta jo kohti talvea. Tykkään kovasti liilan ja harmaan yhdistelmästä, ja niinpä nämä värit hiipivät makkarista myös parvekkeelle. Abba.n sillipurkeissa on kiva kulmikas muoto, niihin vähän harmaita katekiviä ja isompiin lyhtykynttilät palamaan. Avot. Liila-tabletti lähti kesällä matkaan IKEAsta muutaman muun värisen lisäksi.




Kesäkukista keijumekko ja muratit olivat vielä ihan iskussa, joten ne saivat vielä jäädä, liilan pallokrysanteemin ostin jo loppukesästä, ja se vaihtoi paikkaa ampelista pöydän nurkkaan, mihinkä se sopi hyvin. Amppelikorit keräsin jo pois, ja laitoin niiden tilalle valkoiset lyhdyt roikkumaan. Noihin pienempiin lyhtyihin on jotenkin hankala pujotella tuikkuja tai lyhtykynttilöitä, ja niinpä suosiolla viritin niihin valosarjan. Ihan vielä en taida kuitenkaan pitää valoja päällä tauotta, mutta pian kyllä iskee taas semmonen syksyn ankeus että kaamosvalot saa palaa parvekkeellani maaliskuulle asti. Suppeat ihimiset luulkoot niitä jouluvaloiksi, minä tiedän niiden olevan kaamosvalot ;)


Niin juu, myös vitsikkäät ihan aidot muovikukat pääsivät parvekkeelle virkatuissa purnukoissa sekä kahvikupissa, parveke-pöllön ja suloisen tuikku-mökin lisäksi. Syksy saa tulla 

torstai 27. syyskuuta 2012

Virkatut purkit

Tänään on ollut hyvä pyjamapäivä, minä ja villasukat olemme viettäneet aikaa sohvannurkassa kera ontelokuteen sekä virkkuukoukun. Lähtötilanteena oli pari aitoa muovikukkaa Ingvarin kaupasta, harvinaisen rumissa muovipurkeissa.


Näin. Jumppapallo-projektista oli jäänyt jäljelle liian vähän tummanruskeeta ontelokudetta, mutta jonkin verran vaalean beigeä ontelokudetta, joten ei muuta kuin väkertämään. Nämä olivat sen verran helppoja tehdä [siis oikeasti helppoja, ei semmoisia "näin kuuluu sanoa käsityöblogissa"-helppoja], että rustaanpa tähän ohjeen muidenkin iloksi.

Jos virkkauksen silmukat ei muistu mieleen, niin täältä löydät hyvät ohjeet - ei se niin vaikeeta ole :) Viivin virkkausnetti

Lanka; Lilli-ontelokudetta, n. 300g, beige
Koukku; nro 8.
Koko; Pohjan halk. 12cm, korkeus 12cm

Alku; Virkkaa kolme ketjusilmukkaa, ja yhdistä ne ympyräksi piilosilmukalla.
1.krs. Tee yksi ketjusilmukka. Virkkaa alotus ympyrään 8 kiinteää silmukkaa (Ota aina lankaa "ympyrän keskeltä", niin että ketjusilmukat tulee tiiviisti mutta tasaisesti ketjusilmukkaympyrän ympärille). Päätä kerros virkkaamalla piilosilmukka ensimmäiseen kiinteäänsilmukkaan.
2.krs. Tee yksi ketjusilmukka. Virkkaa jokaiseen edellisen kerroksen silmukkaan 2 kiinteää silmukkaa. Päätä kerros virkkaamalla piilosilmukka ensimmäiseen kiinteään silmukkaan.
3.krs. Tee yksi ketjusilmukka. Virkkaa ensimmäiseen silmukkaan 1 kiinteä silmukka, seuraavaan 2 kiinteää silmukkaa, seuraavaan taas 1 kiinteä silmukka jne. Tee joka toiseen 2 kiinteää silmukkaa, ja jatka kerros loppuun, päätä se taas piilosilmukalla. Pohja on valmis.

4.krs. Aloita purnukan reunojen teko. Käännä pohjan reuna itseäsi kohti, tee aluksi 1 ketjusilmukka ja virkkaa reunan mukaisesti 1 kiinteäsilmukka jokaiseen edellisen kierroksen silmukkaan. Muotoile kerros sormin niin, että reuna nousee suoraa ylöspäin pohjasta. Päätä kerros taas piilosilmukkaan.
Tee niin monta kerrosta, että virkattu reuna peittää juurikin halutun (kukka) purkin. Minä tein pystysuoria kerroksia toiseen kuusi ja toiseen seitsemän, purkin koosta riippuen. Aloita aina uusi kerros yhdellä ketjusilmukalla ja sitten kiinteitä silmukoita, ja päätä kerros aina piilosilmukkaan. Ole tarkkana kerroksien vaihtumisen kanssa, ettet vahingossa lisää silmukoita työhön --> valmiista purnukasta tulee silloin lörpähtänyt.


viimeinen krs. Tee kaksi ketjusilmukkaa. Virkkaa koko kerros pylväitä; kiepauta lanka kerran koukulle, ota uusi lanka edellisen kerroksen kiinteänsilmukan alta, ja virkkaa pylväs valmiiksi. Muovaa sormin pylväät kääntymään purnukan reunasta alaspäin, voit myös asetella reunaan tulevia "lankoja" paremmin (vierekkäin eikä päälekkäin). Tee koko kerros pylväitä, ja päätä kerros taas piilosilmukkaan. Katkaise lanka n. 20cm päästä ja vedä se viimeisen silmukan läpi. Päättele lanka pujottelemalla sitä virkkuukoukun avulla purnukan sisäpuolelle.

Halutessasi voit yrittää kutistaa/tiivistää purkkia kuumaan veteen kastelemalla, koska ontelokude kutistuu vähän. Mutta se ei ole mitenkään välttämätöntä näin pienissä töissä. Pujota purnukka ruman kukkapurkin suojaksi, valmis.


Nämä sopivat hyvin syksyiselle parvekkeelle, siitä kuveja sitten valosampaan aikaan.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Ottikossa kolisee...


Oheisen kirkkaan syysmaiseman tarjosi viime viikolla Tampereen suuren valkoisen talon neurologian osasto 10b. Ei kuulemma syytä huoleen, kerta aivoni olivat kovin fiksut ja kuvaukselliset viipalekuvissa ja kerta selkäydinnestekin oli pelkkää priimaa punktion perusteella, niin diagnoosi on vain 13.pv kestävä migreeni. Alan olla valmis syömään vaikka pieniä kiviä. Eikö vois jo helpottaa??? Sairausloma kestää vielä kolme viikkoa, työsuhde taitaa tulla sitä ennen päätökseen ja koko maailma on edessä. Olen päättänyt olla murehtimatta tai surematta, elämällä on mulle suurempia juttuja annettavana. Pakko olla.



lauantai 15. syyskuuta 2012

Runollinen onnittelukortti


Heimopäälikkö täytti eilen 60vuotta, ja tein hälle kortin. Mietin korttia missä olisi maapalloa/maailmaa ja 60 tähteä, mutta näin toipiloidessa piti käyttää sitä mitä kotoa löytyi. Niinpä tummanruskeita korttipohjia oli vain pitkulaisena, joten siitä kortin muoto, ja runokin mahtui paremmin pitkulaiseen korttiin, joten sillä vaakasuoraan eikä pystyyn. Kaikki muukin löytyi soveltaen kotoa.

Tällä kertaa melkein jo jaksoin sommitella, siksi melkein että kerkesin teippaamaan harmaan ympyrän korttiin ennen kuin olin päättänyt sen olevan vaakatasossa, ja ennen kuin olin keksinyt värittää ympyrän reunat ruskealla musteella... Mutta hei kaiken muun jaksoin suunnitella ja mallailla!

Tai no taas melkein kaiken muun, sillä jokin muu kimalleliima tai tekstin toteutus olisi sopinut tähän korttiin paremmin. Varsinkin kun juurikin nyt muistin vasta retro-dymon, mikä olisi ollut just mainiota tekstiä tähän korttiin... No mutta jos huimaa koko ajan, on kuumetta, ei kuule kunnolla ja on levotonsielu, niin tämä lopputulos on jo kuitenkin melekosen hyvä! :D Ja toisaalta, onpahan teksti omin käsin kirjotettu, mikä merkannee kortinsaajalle enemmän kuin taiteelliseen silmääni sopivampi dymo...

Kortista löytyy ruskea korttipohja, vaaleanruskeaa kuitupaperia rypisteltynä ja reunoilta nypittynä, avainpaperia ruskeilla reunoilla tehostettuna, kaksi paperiympyrää, pari pätkää erilaista nauhaa, ristipääruuvi-haaraniitit, avain-haaraniitti ja kultaisella kimalleliimalla onnittelut sekä 60 "täplää" juhlan kunniaksi.

Korttiin taiteilin vielä sisälle onnittelut ja runon;

"Vierii vuodet nopeammin,
silti et ole ihan rampaisin.
Oot kolunnut kaikki maailman nurkat,
nähnyt puvut sekä burkat,
syönyt mielummin makkarat kuin hurkat.
Silti koti sulle rakkahin,
muistot, perhe ja suklaakin.
Vanhene iskä rauhoittuen,
hymyillen, remontoiden sekä muistellen!"

Että semmosta. Hitsi, kui mä en muistanut sitä retro-dymoa!!! :D

torstai 13. syyskuuta 2012

Kukkuu, mitä kuuluu??!!??


Hupsista hei, kesä tais mennä jo :) Blogikin on ollut liki 2kk tauolla, mutta nyt on niin paljon kaikkia ihania ideoita mielessä, että josko niitä alkaisi toteuttaa ja ne näkyisivät sitten täällä blogi-maailmassakin... Ainakin olisi tarvetta korvakorutaululle, ja tapetitkin voisi jo kohta vaihtaa, josko sitä tapettia raaskisi sitten käyttää johonkin muuhunkin... No mutta nähtäväksi jää!

Minä tässä toipuilen viikon mittaisesta Kyproksen reissusta. Toipumista ei aiheuta niinkään reissu, vaan hermeettinen korvakäytävän tulehdus. ja siksi ei siis kuulu oikein mitään, onneksi sentään toinen korva toimii. Että sitten pitääkin näin 30vuoden tauon jälkeen haalia itselleen tämmötteitä lasten tauteja! Viikon verran on jo huimannut, nyt myös päänsärky on lyöttäytynyt seuraani, joten toipilaana tässä ollaan ja eloa ihmetellään asennoituen vyöryvään syksyyn. Eikös siinä ole jo melkoisesti puuhasteltava yhelle toipiloivalle tsikunalle - jooo.