keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Hämmästyttää kummastuttaa suurta kulkijaa

Olen tällä viikolla ollut kovastikin ajatuksissani. Ei, en ole syleillyt koko maailmaa, vaikkakin Äiti Amma halasi minua viikonloppuna. En ole oikeastaan saanut aikaiseksi yhtikäs mitään, ja jollei minulla olisi työnantajan asettamia velvotteita, niin tuskin olisin noussut sängystä joka päivä, saatika sitten pukenut päälle. Satunnaiset pyjamapäivät soisi tietyssä mielentilassa muttuvan pyjamaviikoiksi...  Ja suklaata pitäisi olla _aina_ kaapissa.

Oikeasti olen tuumaillut semmoista asiaa, että jos kerta kanoillakin on oikeus olla onnellisia ja kaikki tahtoo onnellisten kanojen munia, niin minkä takia me ihmiset kotkotetaan edelleenkin tehokanaloissamme, yrittäen tehdä mahdollisimman paljon, mahdollisimman pian, mahdollisimman vähällä, kotkottaen samalle "mulle, mulle, mulle!" Sillä tavalla ei voi olla kovinkaan onnellinen taikka terve, eihän ne tehokanaloiden kanatkaan ole (kuulemma).

Ja mietin myös sitä, että voisko sitä ryhtyä muumiksi? Sitä saisi syödä kaikkia herkkuja, kömpiä peittoihin nukkumaan omaan sänkyyn, herätä jouluksi leikkimään, laulamaan, juhlimaan ja odottamaan joulua (jos joku muistaisi herättää), ja sitten voisi jatkaa unia siihen asti kun kevät toisi linnut tullessaan ja sulattaisi lumet mennessään. Ihoni on kyllä melko kalvakka, maha möhö sekä pääkin sisaruskatraan isoin, eikö sillä voisi jo päästä talviunille... Mutta eipä mulla sen kummempia, kuhan vaan tässä ajattelen.

 
Kuva lainattu täältä

Minun huone olisi tuo pieni kammari tuossa kuistin päällä, salin vieressä, siellä olisi varmasti hyvä sekä lämmin nukkuapussuttaa, eikä keittiöönkään olisi pitkä matka.

torstai 13. lokakuuta 2011

Onnea uuteen kotiin!

Työkaverini on ollut rakennuspuuhissa jo jonkin tovin, ja nyt uusi koti on vihdoin valmis. Pariskunta kutsui meitä työporukkaa iltaa istumaan luokseen, uuteen kauniiseen kotiin. Minä en valitettavasti päässyt mukaan jo jonkin aikaa sitten pidettyihin kekkereihin työvelvotteiden takia, mutta sain tehdä kortin tuparilahjan kaveriksi. Ja oikein mielellänihän tämmöisen värkkäsinkin! :)

Muutama viikko sitten oli vielä aurinkoisia päiviä, millon sai otettua aurinkoisia kuvia ;)
 
Oliivinvihreällä, isommalla korttipohjalle kokosin kortin tekstuuripaperista missä oli vähän lehtiäkin mukana, harsosta, tumman ruskeasta kartonkisoikiosta, ruskealla leimatuista kuvista ja paperikukista. Lintupariskunta on leimattu muistaakseni Mirkalta, ja väritin sen akvarelleilla. Tuo pyöreä onnittelutägi on kotimaisia Nea-Idean leimoja ja pieni kömmihän siinä sitten kävi kun en muistanut että Timpan musteet eivät oikein tykkää Clossysta...

Noh, ei ruskea leimaväri kuitenkaan levinnyt liikaa vaikka reunustinkin tägin tekstin clossylla, joten hyvä siitä kummiskin tuli :) Ruskea soikio on kiinnitetty kohotarroilla ja tägi vielä korkeammilla kohotarroilla. Lopuksi vielä kimalleliimaa puun lehtiin ja kukkien keskustoihin sekä lehdille.
Söpö tuli! :)

tiistai 11. lokakuuta 2011

Tunnustuksia

Sain jo pari viikkoa sitten kauniita blogitunnustuksia. Silloin en kerinnyt kuin pikaisesti kiittämään, mutta nyt kerkeän ne tänne julkaisemaan ja ojentamaan etiäpäinkin.

Ensimmäisen söpöisen tunnustuksen sain Koolta, Kaikki yhdest Koo'st-blogista. Tässä tunnustuksessa ei ollut erillisiä ohjeita tunnustuksen eteenpäin ojentamisesta, mutta Koo halusi ojentaa sen etiäpäin viidelle persoonalliselle blogille. Minä ainakin olen niin utelias, että haluan aina käydä kuikuilemassa blogeja joita muut haluavat erikseen kiittää ja esille nostaa. Noista Koon kiittämistä blogeista löysin uusia mielenkiintoisia tuttavuuksia, joidenka tarinoihin minäkin tulen jatkossa palaamaan, kiitos Koo vinkistä! Ja niin, kiitos tästä tunnustuksesta :) Kiva että joku pitää blogiani persoonallisena ja mukavana. Kaikki yhdest Koo'st blogista löytyy hienoja käsitöitä, usein myös nokkelasti vanhoista materiaaleista kierrätettynä, kivoja kuvia ja minun makuuni juurikin sellaisia hauskoja, hymyileviä ja pilkesilmäkulmassa kirjoitettuja tarinoita ihan tavallisesta arjesta. Me like!



Tämän toisen tunnustuken sain Annalta, kiitos armas. Annan blogia olen lukenut jo pitkään, ja ihastellut niitä kaikkia hauskoja kortteja, koruja ja innovatiivisia pikkuideoita kodin kaunistamiseksi. Anna osaa tehdä vaikka minkälaisia aarteita, ja ihana kun on, niin haluaa jakaa ne meidän muidenkin kanssa kauniissa blogissaan Annan aarteet.

Tähän tunnustukseen kuuluu vähän tehtäviäkin; 1. kiittää tunnustuksen antajaa, 2. kertoo kahdeksan asiaa itsestään, 3. jakaa tunnustuksen kahdeksalle blogille ja 4. kertoo tunnustuksesta heille.

Jaahas, kahdeksan asiaa minusta, mitä ette vielä tiedä, mutta mitkä haluan kertoa teille, hmmmmmmm... Mitähän kaikkea minä olen mahtanutkaan jo kertoa :) *tarkistaa tunnustus-tunnisteen alta* Jaahas, te tiiättekin näköjään jo kaikenlaista, mm sen että en pidä viilistä taikka pinaattikeitosta. Pitää siis miettiä jotain muuta. Eli;

1. Pidän useista väreistä, mutta varsinkin maanläheisistä sävyistä, tummasta violetista ja ruskeasta ja oliivin vihreästä.
2. Olen kilpirauhaton ja se aiheuttaa aina välillä vinkeitä tilanteita; mielialana saattaa vaihtoa minuutissa useammin kuin sateenkaaressa on värejä.
3. Suuri heikkouteni on kaikki missä lukee "uutuus". On se sitten karkkipussi, terveyssidemerkki, hiustenhoitoaine tai paahtoleipä. Kaikki on pakko kokeilla.
4. Sorruin shoppailemaan TV-shopista, (no-loooo) mutta lupaan paljastaa teille vielä ostokseni.
5. Työkseni pelastan maailmaa, tai ainakin sen kansalaisia ja muita menninkäisiä. Se tarkoittaa kolmivuorotyötä, myös viikonloppuina ja muina pyhinä.
6. Tunnustan katsovani telkkaria, ja suosikkejani on tällä hetkellä Inhimillinen Tekijä, Englantilaiset poliisisarjat ja NCIS.
7. Olen sinkku, vaikka inhoankin kyseistä sanaa, ja siksi sanonkin mielummin että asun yksin. Vaatimustasoni on kuulemma korkea, mutta mielestäni hyväkäytöksisiä, hauskoja, fiksuja, koulutettuja, rakastavia Aki Riihilahden ja Bruce Willisin välimuotoja on saletisti maailmassa monta.
8. Olen hyvin määrätietoinen, suurisydäminen, innostuva, reipas, sosiaalinen ja onnellinen ihminen, mutta aina välillä tarvitsen pyjamapäiväni, jolloin en vastaa edes puhelimeen, köllöttelen vaan.

Noin, ja sitten vielä kahdeksan blogia. Koska tunnustukset ovat niin kivoja saada, niin haluan kyllä ojentaa tämän etiäpäin. Yritin miettiä blogeja, mitä luen usein, mutta missä en ole vielä nähnyt tätä tunnustusta. Seuraan mielelläni kaikkia näitä iloisia, innostuneita, positiivisa ja intohimoisesti tekeviä blogeja;


1. Räpellystä
2. Hiirenkorvalla
3. Kiristääkö silmukkaa?
4.Willa Tammisto
5. Korut ja Kommervenkit
6. Niitä näitä tekeleitä
7. Blomma
8. Salviaseppele

Kiitos ja kumarrus teille kaikille jotka piipahdatte lueskelemassa näitä minun juttuja, ja iso kiitos teille kaikille useille kymmenille ihanille blogeille, mistä minä saan lukea kivoja ajatuksia, ihania ideoita, herkullisia ohjeita, upeita toteutuksia ja nähdä upeita kuvatuksia :) 
-KIITOS-

maanantai 10. lokakuuta 2011

Timppa-lammas kakussa


Juhlimme tässä taannoin Rinsessa-Ruususen 2-vuotis synttäreitä. Siskoni on luvannut tehdä kaakun neitokaisen kaikkiin kekkereihin, niin kauan kun tytölle kakut kelpaa. Tänä vuonna vuorossa oli Timppa-lammas! Eikös ole ihan mahtava kaakku :D

Ja kyllä, kakku oli todellakin nuin iso, että se peitti kokonaan tupperin suuren kakkukuvun pohjalautasen. Koon lisäksi myös maku oli mahtava, vaikka kylläkin mahtavinta oli koristelu!! Vaahtokarkeista tehty Timpan villa oli kyllä hassun hauskaa, niin kuin koko synttäritkin :)

Ja jos joku ei vielä tunne lampolan nuorinta lammasta Timppaa, niin hän on Timppa;


[varoitus, oheinen materiaali jää pahasti päähän soimaan]

tiistai 4. lokakuuta 2011

Juhlien pitsikorut



Ja vielä vähän hääjuttuja, meinaan koruja. Näin Pinterestissä hauskan rannekorun, ja siitä sain idean hääkoruiksi meille kaasoille. Käsityökaupasta löytyi erilaisia pitsejä ja pitsikoristeita, lisäksi tarvittiin hopeista kangasväriä, pätkät kangasta, koruvaijeria, korviskoukut, erilaisia muita koruosia, neppareita, vahvaa pikaliimaa, kristallien kiinnitys liimaa sekä paljon helmiä ja kristalleja. Mielestäni näistä tuli ihan käsittämättömän hienot, hauskat, omaperäiset ja jujulla varustetut korut, niin esittelenpä ne nyt sitten täällä ja koko muukin maailma osaa sitten tehdä tämmöisiä upeuksia. Tai ainakin te muutama lukijani ;))

Aluksi oli kasa kaikenlaisia pitsikuvioita, ja niistä sitten kuviteltiin sopivia pätkiä sekä palasia koruiksi.

Sitten pitsit tuputeltiin molemmin puolin kangasvärillä, tässä tapauksessa kimaltelevalla hopealla ja jokusen tunnin kuivunut väri kiinnitettiin pikaisesti uunissa paistamalla. Rannekoruihin ompelin kangaspalat molempiin päihin kiinnittämisen helpottamiseksi, ja tuputin sitten kyllä ne kangaspalatkin vielä kangasvärillä. (Tämä kannattaa siis tehdä jo ekalla kierroksella.) Kangasväri tukevoitti jonkin verran haurasta pitsiä, joten se sopi mainiosti pitsin käsittelyyn.

Pitsit koristeltiin liimaamalla niihin korukiviliimalla erilaisia helmiä ja kristalleja oman maun mukaan. Me kaasot koristelimme itse omat korumme, ja toiselle kaasolle tuli rannekorun lisäksi korvakorut, minä taas halusin rannekorun kaveriksi kaulakorun.

Ensimmäinen rannekoru,
ja siihen sopivat todella söpöiset korvikset.

Minun rannekoru,
ja minun söpöinen vaijerikaulakoru, swarovskin kristallein ja helmin koristeltuna. Kaikki ihastelijat luulivat korun "riipuksen" olevan metallia, mutta kyllä sekin oli pala pitsiä.

Minusta näistä koruista tuli kyllä tosi hienot ja onnistuneet. Monet niitä juhlissa ihastelikin. Ja parhautta näissä on se, että mahdollisuudet ovat ihan rajattomat; pitsejä ja pitsikuvioita on vaikka kuinkasta paljon erilaisia, helmiä sekä kristalleja löytyy vaikka kuinka paljon eri väreissä, muodoissa ja kokoisina. Ja kangasvärejäkin on vaikka kuinkasta paljon. Nämä ovat juurikin niitä juttuja, että vain taivas on rajana, ja aina ei edes sekään :)

lauantai 1. lokakuuta 2011

Miäs ja sen vaimo ♥


Maailman ihanimmat, kauneimmat, herkuimmat, onnellisimmat sekä rakkaimmat häät ovat nyt juhlittu ja onnellisesti heistä tuli herra sekä sen rouva. Morsian oli niiiiiin kaunis, sulhanen iloinen ja komea, ruuat ihan parhaita, ohjelmana uskomattoman hyviä puheita sekä maailman paras bändi ja vieraina ihania, sydämellisiä, hauskoja sekä hyviä ihimisiä. Ilma oli kuin morsian ja aurinko lämmitti, säteili sekä valaisi kauniisti koko päivän. Voi ihanuutta!

Toivottavasti valokuvaaja sai paljon upeita kuvia, itse kun en kerinnyt kuvailemaan muilta kiireiltäni kuin tämän hauskan kakun koristeen (morsiammen tekemänä) sekä yön pimeinä tunteina hikisiä, punaisia, kiiltäviä, hyppineitä ja pomppineita innoissaan tanssineita juhlijoita... [hiton amatööri, kenenkään ei pitäisi kaivaa siinä vaiheessa kameraa esille, vaan muistaa kameran olemassa olo silloin kun kampaukset ja meikit ovat vimosenpäälle ja kasvot loistaa hymystä kilpaa auringon kanssa].

Mutta eiköhän sitä jokunen kuva vielä löydy näistäkin bileistä, ja pitää sitten aikanaan laittaa tännekin muutama kuvatus ihasteltavaksi :)

Vielä kerran, valtavasti onnea herra ja rouva R ♥