torstai 31. maaliskuuta 2011

Tuunattu lahjarasia

 

6. MaMa-haastena on tuunaus. Minun täytyy tunnustaa, että ennen tätä haastetta en ole tarkasti tajunnutkaan mitä tuunaus on. Minä olen aina kuvitellut sen olevan tuunailua, eli hämäläisittäin lausuttua duunailua, tekemistä, puuhastelua, touhuilua, oivaltamista, ideointia ja toteuttamista. Oikeastaan, olen pitänyt tuunattuna kaikkea käsillä tehtyä, missä on jotain jujua. Mutta ei. Tuunaaminen on jonkin asian uudistamista, koristamista, päivittämistä, virittelyä. Käyttötarkoitus ei pidä muuttua. No niin, onpahan tämäkin sitten opittu :)

Ja muutes, kun tässä olen nyt maistellut, kuuklaillut, tutkaillut ja lueskellut tätä tuunaus-sanaa, niin ilmeisesti se tarkoittaa myöskin jotain anuharkkimaista, vähäteltävää, ala-arvoista, ja liian-helppoa-oikeiden-käsityöihmisten-tehtäväksi. Joten olkaahan tarkkana missä kohdin uskallatte käyttää kyseistä sanaa. Nih.

No mutta, minusta Anu Harkki on ihana keijukaismenninkäinen, joka ei voi olla kovinkaan paha ihiminen, levittäessään käsillä tekemisen, ja pienistäkin jutuista iloitsemisen sanomaa. Enkä minä ole kyllä mitenkään vakava käsityöläinen ja käytän muutenkin eriskummallisia sanoja, niin rohkenen todeta että tälläpä kertaa tuunasin tämmöisen pikaisen lahjarasian. Tein tämän jo viikonloppuna, mutta kun kyseessä on lahja, niin vähän piti malttaa :)

Mutta siis, minulla on paljon erilaisia rasioita, tämmöisen lahjarasia setin ostin pari vuotta sitten.


Minusta hirmuhauskoja :) Niin hauskoja, etten ole oikein raaskinut käyttääkään. Mutta nyt tuli tarve pienelle prinsessalle annettavalle lahjarasialle, ja valitsin tuon punaisen missä on valkoisia palloja. Pienellä prinsessalla on isosisko, vähän isompi pieni prinsessa, ja niinpä tähänkin rasiaan leimasin ja väritin kaksi prinsessaa.


Kuvien suojaksi laitoin varmuuden vuoksi kontaktimuovia, sitten reunustin kuvat muoveineen clossylla. Clossylla myös liimailin rasian kanteen erilaisia pieniä kukkia ja tähtiä. Koskaan ei voi olla liikaa tähtiä.
Valmis.


Rasiaan laitoin lahjat molemmille prinsessoille, uudelle vauvalle ja uudelle isosiskolle. Jatkossa tässä rasiassa voi säilyttää tyttöjen pieniä aarteita, koruja, pampuloita, pinnejä taikka vaikka leppäkerttuja.

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Löllöjä pöllöjä

Lisää kevään tuomia sisustusjuttuja. Tämän tyynyn tuunailin jo joulun välipäivinä, askarrellessani Kätsyjen kanssa. Minusta pöllöt ovat hienoja lintuja, ja nämä tyypit kosolti sympaattisia :)


Pöllöjen ruskeat osat töpöttelin kangasmaaleilla, Rva Kepposen sabluunalla. Linnut koristelin pienellä penselillä, millä myös maalasin oksan millä kaverit seisoo. Varsinaisia damdi dam dam tyyppejä! :)

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Bulevardin kevät maalla

Etsin Vallilalta vihreetä verhoa olkkariin. Ensin pihtailin, ja ostin Nimipäivän.


Mutta se oli jotenkin hankalan vihreä, mikään ei ollut sen kanssa samaa sävyä, ja verho teki koko olohuoneen kovin levottomaksi. Jotenkin siis tökki. Mutta sitten löysin Bulevardin hauskan vihreänä, ja olin myyty. Tiesittekö muuten, että Vallila valmistaa verhoja eri väreissä eri jälleenmyyjille? Minä en ollut tätä älynnyt, mutta tämä vihreä oli erikoisväri, mitä Vallila teki viime vuonna Kodin Ykkösille. No mutta, tämä oli viimoinen näytekappale. Minä sen halusin, ja minä sen sain :)


Jotenkin hymyillyttävää, että täällä meillä maalla on Bulevardi... No joo, ei nyt ehkä ihan hirmuhauska vitsi, mutta on noissa verhoissa ja ikkunanmaisemassa ihan _pikkasen_ kontrastia ;)


Oih miten kivasti näkyykän näissä kuvissa nuo karmivat vaaleat muovimatot, ihanata :D

Olympian mureketta

No ei ehkä ihan, mutta toki olisi voinut ollakin :) Tällä viikko lähtee hyvin käyntiin, Opa!


KREIKKALAINEN LIHAMUREKE
(hiilihydraatiton, GL)

750g (paisti)jauhelihaa
1prk (70g) tomaattipyrettä
1prk Crème Bonjour Cuisine, esim pippurisekoitus, tomaatti-välimeren yrtit tai valkosipuli-yrtit
2 kananmunaa
½dl juustoraastetta
2 isoa sipulia pieneksi silputtuna
2-4 valkosipulinkynttä pieneksi hakattuna
1dl aurinkokuivattuja tomaatteja pieneksi leikattuna
(suolaa ja mustapippuria, kuivattua oreganoa)
200g feta kuutio murusteltuna
1-2dl juustoraastetta

Kuumenna paistinpannussa öljy, (voit käyttää aurinkokuivattujen tomaattien mausteöljyä) ja paista siinä sipulit, valkosipuli ja aurinkokuivatut tomaatit pehmeäksi mössöksi. Nosta pois levyltä, ja anna paistoksen jäähtyä. Laita isoon kulhoon jauheliha, tomaattipyre, maun mukaan sopiva Creme Bonjour Cuisine. Riko massaan kaksi kananmunaa ja lisää vähäsen juustoraastetta sekä lopuksi sipuli-tomaatti-paistos. Sekoita massa hyvin tasaiseksi, käsin sörssäämällä onnistut parhaiten. Voit maustaa murekemassan suolalla, pippurilla ja yrteillä, mutta ole varovainen suolan kanssa, jos käytät maukasta ja suolaista fetaa. Peitä kulho ja laita massa n. tunniksi lepäämään ja tasaantumaan jääkaappiin.

Ota uunipelti ja laita siihen leivinpaperi. Muotoile n.½ murekemassasta iso, litistetty pötkylä uunipellille, kädet kannattaa kostuttaa kylmällä vedellä ettei massa tartu kiinni. Laita pötkylän keskelle juustoraastetta, tasaisesti kaikkialle levittäen, ja murenna juustoraasteen päälle feta-juusto. Itse tykkään käyttää ruuanlaitossa suolaista ja normaalirasvaista fetaa, koska siinä on makua. Peitä pötkylä lopulla murekemassalla, niin että juusto sulkeutuu murekkeen sisään. Paista 220C uunissa 35-45min, kunnes murekkeen pinta on saanut väriä, tikulla koettaen liha ei ole enää punaista ja kun ihana tuoksu huumaa nenän. Tarjoile erilaisten kasvisten, taikka kreikkalaisen salaatin kera :)

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Paikka paikan päälle ja tapettia hei!

Rimpati rimpati rimpati rei. Vaihdoin joulutapetit pois, ja halusin takaisin ihanat ensimmäiset Linné-tapetit. Tapetti on vaan ollutkin mieleeni, ja olen käyttänyt sitä muissakin jutuissa, niinpä rullan pätkästä ei ihan riittänytkään kolmeen tauluun. Voi miten ilahduttavaa. [Kukin voi itse arvioida äskeisen lauseen ironian määrän.]

No mutta, nou hätä, mietin päivän jos parikin, ja tein kolmanteen tauluun paikan viime vuotisella tapetilla. Ei huono :))



Sahalaitareuna hukkaa tapettien rajaa yllättävän hyvin, ja juu, onhan tuo yläkulman kukkanen vähän korni, mutta hauska sen on olla tuolla nurkassa. Yllättävän hyvin kehykset kestivät taas tapetin vaihdon, viidennen kerran, vaikka aina se vähän jännittääkin. Aika kova jännitys tulee pitkiin, ohuisiin rimoihin noin isojen keskustejon irrottelusta ja paikalleen teippaamisesta.

Ja tässäpä vielä kimarana kuvat tauluista vuosien varrelta. Aijemmat jutut löytyvät "tapetointi" tunnisteen alta.




"Keväistä" viikonloppua Sinulle! :)

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Uusia ajatuksia otetaan vastaan

Kymmenen päivää sitten aloittelin ihanan ja kauan odotetun parin viikon loman, jei! Suunnitelmia oli paljon, kotimaan matkailua, puuhastelua, sisustamista, kevät juttuja, ystäviä, sukua ja kaikkea kivaa. Voittekin varmaan arvata, että olen ollut kipeenä?

 Keuhkorakkuloita, otaksun.

Nyt viikko on mennyt sängynpohjalla, seuranani keuhkokuume, gefilus-mehu ja kaukosäädin. Aikasta huonoa on päiväohjelmien anti, vaikka kuinka sukkuloisi kanavalta toiselle. Mutta kun ei jaksa tehdä mitään, niin kovasti olen kuulkaas suunnitellut kaikkea, että mitäs sitten teen kun jaksan taas. No joo, tiskit ja lakanoitten vaihto voi kuullostaa aikasta tylsältä suunnitelmalta, mutta tässä vaiheessa ne on kyllä minun listani kärjessä. Ja kaalisalaatti, haluan sitä. Ja lihamureketta missä on fetajuustoa ja tomaattia, ehkäpä jopa semmoista kreikkalaistyyppistä ratkaisua. Niin juu, ja ikkunoiden pesua suunnittelen kanssa, mutta sen voin nyt jo tunnustaa olevan ihan vaan suunnittelua, oikeastihan en pese niitä ennen kuin siitepölytkin on poissa ilmasta. Sisustuksellisesti suunnitelmat ovat jääneet nyt vähän vähemmälle, koska täällä on aikasta kivan näköistä juurikin tänä vihreänä kautena, kuhan joku vaan jaksaisi imuroida.

Ette arvaa miten tylsää tämä on. Edes puhelimessa ei jaksa jutella yskän puuskien takia. Johan onkin kiva ja rentouttava loma :) Mutta hei, mitäs kivaa mä voisin nyt stten tässä suunnitella ja pohtia, kattella Areenasta, kirjoitella muistiin taikkapa lukea? Auttakee naista mäessä, tai siis ennemminkin sängyn pohjalla, uusia ajatuksia otetaan vastaan!

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Korut osana sisustusta

Löysin monen mutkan kautta tieni blogiin Pieniä iloja, missä Johanna etsii kuvia korujen säilytyksestä korumuotoilun opinnäytteeseen. Minusta kiva aihe, ja mielelläni autan kaikkia jotka tuskailevat opinnäytteen syövereissä. Niinpä otin päivitetyt kuvat makkarin korutauluista.



Otappa sinäkin kuva koruistasi, siis miten niitä oikeasti säilytät, ja lähetä kuva/kuvat Johannalle.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Toivon ja onnen kurkia


Olen viitisen päivää aloittanut aamuni aamupesulla, ja sitten avannut heti koneen, ja klikannut itseni yle.fi uutissivuille. Olen ottanut jotenkin kauhean raskaasti uutiset nousevan auringon maasta, millekkä ei ole noussut armollinen taikka lohdullinen aurinko moneen aamuun. Jotenkin ahdistaa, mutta samalla on pakko lukea kaikki uutiset monta kertaa päivässä. Iltapäivälehtien lööppejä välttelen, mutta YLEn sivuille klikkaan monta kertaa päivässä.

Olen myös miettinyt viidettä MaMa-haastetta, missä tällä kertaa aiheena on kevään värit, vaaleanpunainen, keltainen, vaaleansininen ja limenvihreä. Voi miten äklöjä värejä :))) Tai no, näin keväällä itsekin janoan aina iloisen keltaista ja pirteän vihreätä, ja niitä kodissani pilkahteleekin yllättäen aikasta paljon. Mutta että vaaleanpunaista ja vaaleansinistä, pastelleja, yäk.

Mutta eilen illalla muistin origami-paperit, mitkä olen ostanut liki 15vuotta sitten. Paketin päällä luki 26,00, ja se oli markkoja se. Niinpä etsin jostain origami ohjeet, ja netistäkin löytyi useammanlaisia videoita ohjeitten helpotukseksi, ja aloin taitella kurkia, mitkä symboloivat onnea ja toivoa. Tein niitä kahdeksan, koska halusin kaikille kurjille parit, ja kahdeksan on ilmeisesti onnenluku Japanissa. Ne saavat nyt liihotella tuossa käkkyräisessä pähkinäpuunoksassa, ja tuoda tullessaan paremman kevään.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Riks, raks, poks :)

Maanantaina vaihdoin olkkarin tapetteja, ja vanhassa rullassa oli 20cm liian vähän tapettia. Toki tarkistin sen vasta sitten, kun muut tapetit olivat paikallaan. Naureskelin että höh, olisihan tämä pitänyt arvata! :)
Tein olohuoneeseen hienon lampun, mutta eihän sitä voinutkaan vielä ripustaa, kun unohdin tehdä ripustusreijät. Taas nauratti notta miten siinä nyt noin kävi! :)
Ja kun talvitakista hajosi vetoketju, niin olin iloinen että takissa oli kuitenkin napit, ja pakkanenkin on lauhtunut. :)
Nyt illalla hain auton huollosta, ja lasku olikin kolminkertainen; takaa oli mennyt jousi poikki, ja rikkonut koteloa. Höröilin itsekseni, notta en sitten lainkaan ollut huomannut, ja kivasti paljon paremmin ajo sujuikin uusilla iskareilla ja jousituksella. :)

Tänään menin töihin, ja kiltti ihminen oli joutunut odottamaan kolmisen tuntia turhaan, ulkopuolisen toimijan vuoksi. Setvin asiaa pari kertaa puhelimessa, kolmannella kerralla meni hermo todella huonoon kuntoon ja sain raivarit. Kihisin kuin tikun nokassa grillattu, ja uhosin minkä kerkesin. Avasin koko sanaisen arkkuni, ja vaahtosin törkeästä kohtelusta värikkäin kielikuvin (ilman sadatuksia), lopuksi vielä reklamoin kirjallisesti ja pohdin kuinka korkealle taholle voin lähettää sähköpostini. Hetken pohdin sopivaa ministeriötäkin asiani vastaanottajaksi.
Tunnin päästä olin jo lähes rauhoittunut.

*voit klikata kuvaa isommaksi*
 
Joskus vaan murot sanoo riks raks poks, joskus kuppi menee nurin. 
Mutta aina voi hymyillä, ja aina kannattaa reklamoida. Nih.

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Lamppu niin fiininä


Osallistun ensimmäistä kertaa hauskaan, hyödylliseen ja ilahduttavaan Mahdottomasti Materiaalia Mahtavana Maanantaina- haasteeseen. Kannattaa tutustua :) Neljännen MaMa-haasteen aihe on pitsi.

Tuunailin lampunvarjostimen äidin varastoista löytyneillä pitseillä, itse virkatuilla "pitsisillä" kukilla, askartelutilpehööreistä tuunatuilla haaraniiteillä ja Erikeeperillä.


Nuhjaantuneen jalkalampun tarina;
Sain viime kesänä siskon muutosta jalkalampun. Raasu olisi jäänyt kait muuten kodittomaksi, ja sisko hokasi notta olisikohan teikäläisen kotona tuolle käyttöä? Sohvan nurkassa on kiva tehdä käsitöitä, ja varsinkin tummat neulelangat vaativat osakseen paremman valon (minun silmät eivät ole vanhat, maailma vaan on nykyään paljon hämärämpi paikka, nih). Joten meille vaan, kiitos.


Lampusta löytyikin pikkiriikkinen kuva alkuperäisessä muodossaan. Siinä on tuommoinen messinkinen korkeuden suhteen säädettävä varsi, käänneltävä lamppuosa ja sen varjostin _oli_ 90-luvun sähäkänsininen, laakea, melko pieni, tavallinen varjostin. Jäätävää. Niinpä alkoi uuden varjostimen etsintä. Jaa että mitä siinä on etsittävää, sen kun kävelee lähimpään kauppaan ja ostaa varjostimen, eiköstä niin? Noup. Tässä jalkalampussa varjostin on kiinnitetty lamppuun ylhäältä alaspäin, vähän niin kuin kattovalaisimissa, eikä alhaalta ylöspäin, niin kuin pöytä- ja jalkalampuissa yleensä. Ja kun en suostu maksamaan lampunvarjostimesta yli 40euroa (enkä ainakaan 60euroa...) niin tilanne oli niin sanotusti haasteellinen. No mutta, olen myynyt sydämeni Partolan Bauhausille ja sen erinomaiselle palvelulle, ja sieltäpä löytyi oikeinpäin oleva, tavallinen, alle 20e maksava varjostin. Koko oli hyvä ja värikin menetteli, joten kassalle, kiitos ja hei!
[Tekstissä saattaa ilmetä mainontaa, ja/tai tuotesijoittelua.]

 
Vanhasta varjostimesta irrotin kiinnityskehikon, ja kiinnitin sen uuden varjostimen sisälle rautalangan pätkillä. Näin kiinnitys rinkula oli oikean kokoinen jalkalamppuun ja paloturvallisuuskin säilyi meitin nurkilla. Uusi varjotin oli simppelin tyylikäs, vähän tylsä ja mitäänsanomaton, mutta sai kelvata. Aluksi. Varjostimen tuunaaminen jäi pohdinnan alle, ja tämän haasteen myötä sain uutta intoa kaivaa pitsit esille, ja värkätä sekä väkertää jotain mahtavaa mahdottomista materiaaleista.

EDIT tuunaus ohjeet; Virkkasin kolme kukkaa vaalean beigestä puuvillalangasta, kukkien perusohje löytyy täältä. Isommasta vaaleasta pitsistä leikkasin pyöreän reunan pois, sommittelin pitsit paikoilleen ylä sekä alareunaan ja liimasin ne ohuella kerroksella Erikeperiä. Pitsiä meni leveämpää alareunaan 95cm ja kapeampaa ala- sekä yläreunaan 95cm+50cm. Mallailin kukille sopivat paikat, ja kiinnitin nekin liimalla. Otin 10 vaaleanbeigeä, 10 vaaleanruskeata,10 vaaleankellertävää, kolme tummanruskeeta ja 25 messinkistä haaraniittiä. Pienillä sivuleikkureilla leikkasin niiteistä "jalat" pois, ja liimasin niittien hatut koristeeksi varjostimen reunaan sekä kukkien sekaan.


Siitä tuli ihan söpönen ja hauska, sopii eri vuodenaikojen mukaan vaihtuvaan sisustukseen, ja tuo ripauksen maalaisromantiikkaa tähän sisustusten karkkikauppaan :)

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Siipien havinaa

Takana on yövuorojen leimaama viikko. Kilkatusta, nopeita liikkeitä, henkäyksiä, elämän mittaisia tarinoita, kohtaamisia. Tähän sohvan nurkkaan käpertyneenä muistin juurikin saaneeni monta sydämestä tullutta kiitosta, käden puristusta ja kiitollisin silmin lausuttuja sanoja, silmin joista pahin pelko on jo häipymässä. Sanoilla on suuri mahti.


 Tämä on soinut päässä jo useamman päivän. 
Halusin sen tänne muistiin.