torstai 28. lokakuuta 2010

Aatsipoppaa, tytötkin keitti soppaa....


Syksyllä kattilassa porisee kaikenlaista. Itse tykkään tehdä hyvää kasvissosekeittoa ison ison kattilallisen, mihin sitten maun mukaan lisäilen kaikenlaista.

KASVISSOSEKEITTO

Lainataan äitiltä 5litran kattila, missä kuumennetaan öljy, johonka laitetaan kasviksia maun mukaan, esim.

2-3 keltasipulia
1/2 nauris(n.300g)
6-8 porkkanaa (n.600g)
4 jauhoista perunaa
1 bataatti
4 kotimaista omenaa
1-2 valkosipulin kynttä


Kaikki kasvikset pestään, kuoritaan ja pilkotaan n.1cm kuutioiksi. Valkosipuli pilkotaan ihan pieneksi. Kaikki ainekset lisätään kattilaan kypsymisjärjestyksessä, kuullotetaan hetki ja lisätään päälle vedenkeittimestä kiehuvaa vettä, niin paljon, että kasvikset nippa nappa peittyy kattilassa. Annetaan kiehua ja porista niin kauan, että kasvikset on pehmenneet. Kasvikset soseutetaan tasaiseksi soseeksi esim. sauvasekoittimella.

Sose maustetaan pippurilla ja suolalla, ja lisätään 5-6dl ruokakermavalmistetta, ja kuumennetaan keitto kiehuvaksi. Tarvittaessa voi lisätä vielä vettäkin, jos haluaa keitosta "laihempaa".

Soppaa voi aina soveltaa. ruokakermavalmisteesta osan (tai kaikki) voi korvata maustetulla ruokakermalla, esim Kipparijuuston makuisella, taikka ihan vaan kasvisliemellä. Tarjoillessa soppaan voi lisätä ihan mitä vaan maun mukaan, esim pakastemaissia, katkarapuja, kinkkusuikaleita, leipäkrutonkeja, paahdettuja pinjansiemeniä, nacho-sipsejä murskattuna, pestoa, chilikastiketta taikka raejuustoa.

Tällä kertaa lusikoin sopan kera maissin, katkarapujen ja sweet chili thai-kastikkeen. Oli kyllä hyvää!

maanantai 25. lokakuuta 2010

Dicky bird

Ankean ja kolkon syksyn keskellä on kiva muistella kesän hetkiä. Tässäpä teillekin yksi niistä.

Siskon kanssa poikettiin yhtenä heinäkuun lauantaina Porvoossa, ja tämä ihanuus löytyi sieltä piskuisesta designe kaupasta. En tiedä mikä tässä on, mutta kolahti ihan heti. Naivistisen yksinkertaisen kaunis, jotenkin ehkä "sinisilmäinenkin". Eniten tykkään noista tyttöjen otsatukista ja raitasukista :)


Näitä ihania Dicky birds kortteja en ole nähnyt aijemmin, mutta netistähän niitä löytyy tietenkin lisää. Kurkin lisää täältä, ja nuo keishat sekä eskimo ovat myös ihastuttavia. Joten jos vastaan tulee, niin mua saa aina muistaa ;)

Hyvää uutta viikkoa ihan kaikille, varsinkin sinulle! Jos ei juuri tänään aurinko paistakaan ja elämä ei jaksa hymyillä, niin aina voi muistella menneitä ja toivoa tulevia, ja hymyillä sille sitten :)

perjantai 22. lokakuuta 2010

Tarttis saara kakku.

Saan viettää nyt muutaman päivän pienten sisarieni kanssa. Ihan hauskaa on arki preeteinien kera :) Vaikka nuo teineilevätkin, niin samalla ne on niin pieniä, helppo saada nauramaan ja laulamaan. Kummiskin kilttejä kuin mitkä :)

No mutta eilen illalla seitsemältä mimmit muisti, että perjantaiaamuna on myyjäiset, mihin pitää leipoa arpajaispalkinto. Ja ilta kahdeksalta minä muistin kysyä, että mitenkäs läksyt? Siinä se ilta sitten menikin kardemummakaakun, Saksan verbien, mantsan ja kertotaulun parissa. Hyvä tuli.


Onnellista, iloista ja onnistunutta viikonloppua kaikille!

EDIT: Heimopäällikkö oli aamun kotosalla, ja käytin kaikkien tyttärien oikeuksia; keskustelin autoista. Perus hämmästelyn aiheena oli auton lohkolämmitin. Opin heti aluksi, että lohkolämmitin ja sisätilanlämmitin ovat kaksi eri asiaa, vaikka ne toisiinsa liittyvätkin... 
No mutta, tämän pohdiskelun seurauksena heimopäällikkö oli koukkassut maitokaupasta autoilukauppaan. Tuossapa keittiön pöydällä oli kauniissa kasassa sisätilalämmitin, teline ja ulkopiuha, töhin lähteissään kuului vain ulko-ovelta heimopäällikön murahdus; "ne on sulle, ei tartte mennä sinne autotarvikkeeseen." Voi että, ihan parasta! :D))) Tää lähtee ny ihmetteleen noita värkkejä. Lämmintä viikonloppua!

tiistai 19. lokakuuta 2010

Syksy asuu meillä.



Näillä se mennä lompsii ja tallustaa.
 Kukkia se tuo harvakseltaan, mutta hehkuu silti

  Teetä se lipittää vaikkasta huru mykket

Ja polttaa kynttilöitä iltojen iloksi.
Puuhun se sai ruskan
ja käsityökopan viereen paremman valaisimen.
Riku-Krokomatiili on perus könsikäs, ja ihmettelee syksyn puuhasteluja hillitysti kyttäillen. Mene ja tiiä mitä kulloinkin tapahtuu, joten parempi pitää vahtia.

tiistai 12. lokakuuta 2010

Bling bling ja ystävänsä bling


Viikonlopun karkeloissa tuli askarreltua jotain valmistakin. Lauantai-iltana oli ystäväni synttärit, ja halusin tehdä hänelle kortin. Rva Kepposen kanssa haastoimme tekemään kortin, missä on rattoruunu, ja semmoiset sitten syntyikin.

Niin kuin kuvasta näkyy, korttini on yltiö pinkki ja yltiö kimalle bling bling. Ystävästäni saa hyvin konservatiivisen ja poliittisen ensivaikutelma, mutta hän on kyllä oikeasti ihan kaikkea muuta! Joten hänelle täytyi saada ehta tyttöilykortti, missä on paljon pinkkiä ja valtavasti kimalletta, ripauksella dramaattista mustaa.

Korttipohja ihana pinkki, vähän isompaa kokoa. Mustan taustapahvin koristin hopeakimalle kohojauheella, musta-pinkki hot lips paperi on DCWV.n Rockstar-Premium Stacksista, ja psykedeelinen punasävyinen tausta on kokeiluja huippuihanilla alkoholimusteilla. Rattoruunu-leima löytyi lainaan Annan aarteista.

Ja kun kortissa on noinkin paljon kimalletta ja kiiltoa, niin eihän sitä saa millään kuvattua :D

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Kymmenen pisteen viikonloppu ♥

Minkälainen olisi minun unelma viikonloppu?

Se olisi varmaankin sellainen, että heräisin lauantaina ajoissa, pynttäytyisin, tälläytyisin ja heittäisin kassit auton perään. Matkaan mukillinen kahvia, nokka kohti etelää ja radiossa laulettavaa musaa. Koko viikonloppu olisi kirpakan aurinkoinen.

Ensin suuntaisin askartelemaan mitä parhaimmassa, luovimmassa, ironisimmassa, hauskimmassa ja innostavassa seurassa. Kaikkea olisi paljon, kaikki olisi ihastuttavaa ja oppisin vaikka mitä ihanaa uutta. Nauraisin, nauttisin ja tekisin. Illan tullen suuntaisin takaisin pirkanmaalle, matkan käyttäisin puhelimoiden rakkaiden kanssa. Matkassa olisi kivat biletysvaatteet, ja pysähtyisin jollain Suomen sadoista ABC-keitaista ehostautumaan tulevaan juhlaan. Vetäisin jalkaan uudet saappaat, ja olisin riemuissani. Hurauttaisin Suomen suloiseen Pispalaan juhlimaan ystävien kanssa ystävää. Pelattais, naurettais ja juhlittais aamuyön tunneille asti, ja koska olen haltiakummi enkä tuhkimo, niin kotiutuisin puolen yön sijaan aamuneljän tunneilla. Hymyilisin kaatuessani suihkun lämmittämänä puhtaisiin lakanoihin.

Unelma viikonloppunani nukkuisin sunnuntaina pitkään, söisin pikaisen aamiaisen ja laittautuisin uuteen juhlaan. Aurinko paistaisi upeasti, ja lähtisin aurinkolasit silmilläni juhlimaan harrastukseni ja elämäntapani arvokasta synttärijuhlaa. Vaikka olisinkin yksi nuorimmista paikalla olijoista, niin olisin ylpeä ja onnellinen niistä kaikista tädeistä ja sedistä, mummuista ja vaareista ympärilläni. He olisivat iso osa elämääni, olisin tuntenut heidät aina, ja koko paikalla ollut perheeni kokisi yhteen kuuluvuutta heidän kanssaan. Olisin ylpeä perheeni kakaroista, jotka jaksaisivat hiljaa kuunnella kaikki juhlapuheet ja viralliset onnittelut, vaikka tilaisuus kestäisikin hirmuiset kolme tuntia. Sisareni olisivat kauniita, veljeni vaimoineen iloisia ja heidän lapsensa herttaisia, kaikki mammat ja papat hymyilisivät meille.

Ja siitä suuntaisin siskoni luo herkkupöytään, syömään sunnuntailounasta. Sisareni muistaisi toiveeni, ja olisi tehnyt sushia. Emme sortuisi sohvalla rötköttelyyn, vaan lähtisimme viettämään kulttuuri-iltaa mitä upeimman musiikin parissa. Olisi ihan unelmaa, jos olisi semmoinen hyväntekeväisyyskonsertti, missä PMMPn tsikunoita säestäisi kokonainen sinfoniaorkesteri sekä Suomen paras kuoro, ja he esittäisivät Ultra Bran biisejä Kerkko Koskisen pimputtaessa flyygeliä. Väliajalla nauttisimme ihanat leivoskahvit Bayleysia siemaillen. Illan päätteeksi ajaisin kotiin pimeässä syysillassa ja kirkas tähtitaivas tuikkisi ylläni. Olisin valtavan kiitollinen ja onnellinen.


Arvatkaapas mitä?
Tämä viikonloppu oli juurikin noin täydellinen ♥

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Matkassa pala maailmaa

Lehtokotilo kirjoitti hauskan poustauksen Naisen parhaasta ystävästä. Voi että, miten ihana kurkistaakkaan muiden naisten käsilaukkuihin! Yövuorojen jälkeisessä euforiassa olen hyvinkin avoimella tuulella, ja haluan esitellä teille käsilaukkuni, eli kassin. Esittelinkin aijemmin eteiseni ovea, missä roikkuu suurin osa laukuistani (saattaa toki olla, että tuon kuvaus hetken jälkeen niitä laukkuja on tullut jokunen lisääkin...). Mutta todellisuushan on se, että käytän päivittäin melkeinpä vaan yhtä laukkua, elikkäs kassia.


Taisin ostaa tämän tummansinisen marimekon Olkalaukun jo 12vuotta sitten. Vähän se on jo matkan varrella haalistunut, mutta edelleenkin suuren läppänsä ja tilavan sisuksensa kanssa vakiintunut suosikkini. Siinä se olalla roikkuu ja välillä pujotan hihnan pään yli ja kassi pompottelee vauhdikkaasti pyllyn päällä. Poro heijastin on roikkunut kassin lenkissä jo nelisen vuotta, siinä se turvaa matkaani kesät ja talvet.

Mutta niin, se kassin sisältö. No mullahan on kassissa ihan kaikkea mitä saatan tarvita.
[seuraavat kuvat saattavat järkyttää herkimpiä lukijoitani]


Kassistani löytyy;
(kuvasta puuttuu kotiavaimet, autonavaimet, kännylaturi ja 0,5l vesipullo, mitkä ovat aina matkassa, mutta kotona ollessa muualla matkaan otettavaksi.)
* kauppakassi
* aurinkolasit koteloineen
* vaihto sukat
* hanskat
* kalenteri
* kännykkä
* kamera pussukoineen
* työavainten avainnauha
* työpaikan lätkät ja kulkukortit toisessa nauhassa
* pari kynää
* muistikirja "Oh God, I'm so bloody blonde sometimes!"
* muutama kopioitu takuukuitti
* pinkki terveysside rasia
* käsidesiä
* laastareita
* festariapu-paketti, missä on laastareita, savetti ja kortsu
* 2pyykkipoikaa (lahkeille pyöräillessä)
* lääkerasia särkylääkkeelle
* huulirasva
* suosikki pastilleja
* korvatulpat
* pari huulikiiltoa, toinen arkeen ja toinen juhlaan
* rannekello
* puolukkahillopurkki, mikä tuli töistä välillä kotiin tiskiin
* lompakko, eli tiiliskivi (näin tuttujen kesken)
* sininen marimekon nyssäkkä, missä on kaikkea tarpeellista;


* vara piilolinssit
* eri kokoisia hakaneuloja
* tulitikut
* pätkä metrilaastaria
* muistitikku (mitä muuten olen etsinyt, täällähän se olikin :))
* ompelusetti sekä erikseen paremmat pikkusakset
* kynsiviila sekä kampa
* savetteja
* nenäliina paketti
* pinkki peili pussissaan
* korvatulpat
* tukka nipsuja ja ponkkareita
* huuliherppes rasvaa, silmätippoja ja hoitavaa huulirasvaa
* pinnejä
* topsipuikkoja ja vanulappuja
* terveysside
* Punaisen Ristin terveys paketti, eli lisää laastareita ja savetteja.

Ja kerta vauhtiin pääsin ja avoimuus kukoistaa, niin tässäpä vielä tiiliskiven sisältö;


* triljoona tsiljoona kauppakuittia
* elinkautinen VIP-lippu ja liikuntaseteleitä
* 28-muovikorttia, eri kirjastoihin, kauppoihin ja yleisestikin elämään.
* alennus kuponki leima kortit, Hesekuponkeja, postimerkkejä, passikuvia
* listat puuttuvista Ella-kirjoista, jo ostetuista Teema-lautasista ja malli piirrustus olkkarin lampunvarjostimen kiinnitysympyröiden koosta.
* raaputtamaton arpa ja lotto-laput, eletyt ja olevat. (Suomalainen voittaa aina, juu nou)
* voimassa olevat reseptit
Kuvan oikeassa etukulmassa näkyy se kaikki raha mitä lompakossani tällä hetkellä on (olen paha pankkikortti-ihiminen), ja malli tilkku makkarin luumu-verhoista, jos sattuu löytymään jotain kivaa sille kaveriksi.

Nuo kaikki kulkevat matkassani päivittäin, koska ikinä ei tiedä mitä kaikkea voinkaan tarvita päivän aikana. Tai edes kerran vuodessa. Taikka vaikka ihan vaan joskus.


[Voi kiasus miten rähjäsen näkönen koko kassi onkaan näissä kuvissa, munhan täytyy harkita uuden kassin ostoa!!! Olkalaukusta näyttää olevan aikasta kiva uutuus väri, tumma aubergiini [what??!!!?!], pannaan harkintaan... Ja miksi ihmeessä mulla on noin älyttömästi laastaria kassissani??]

tiistai 5. lokakuuta 2010

Tiistain uusia hetkiä ja ekoja kertoja

(onpas taas harvinaisen tylsää otsikointia havaittavissa)


Tänään tartuin haasteeseen uudella ajatuksella, joten laskettakoon sekin uutuudeksi :)

* sain aamuyöllä töissä vilpittömän kiitoksen ja siunaukset kortin muodossa. Se kyseinen tilanne oli jokalailla eka kerta, ja kiitokset lämmitivät kovasti ja saivat hymyilemään.
* heti herättyäni nousin reippaasti ylös, puin päälleni ja lähdin kävelylle. Näin en tee koskaan herättyäni, en vaikka heräisinkin neljältä yövuorojen jäljiltä...
* valitsin kuvassa näkyvän polun, mitä pitkin en ole aijemmin koskaan kävellyt.
* löysin metsästä laulukiven, millekkä kiipesin ja lauloin Vilkkumaan totuutta ja tehtävää
* ja kerrankin keskityin, ja osasin laulaa kertosäkeen alun "pahimpia on aamut, joiden päättymistä ei näy...". Tähän asti olen aina laulanut sen "Kai pian on aamut, joiden päättymistä ei näy..." Kummasti muuttui merkityskin :)
* katselin metsää erilailla kuin yleensä, yritin tunnistaa sammaleita ja kuikuilla murkkuja. Kun katsoin taivasta, niin se oli koivun lehtien kultaama.
* kotona söin aamiaiseksi keitettyjä perunoita :D

maanantai 4. lokakuuta 2010

Maanantain uusia hetkiä ja ekoja kertoja


Tästä alkaa uutuuksieni viikko. Vähän hitaasti tosin, koska olen nukkunut lähes koko päivä, koska


* tein ensimmäisen yövuoron uudessa työpaikassani, ja se onnistui hyvin!
* ekaa kertaa keitin maissia, enkä vain grillannut sitä.
* ensimmäistä kertaa myöskin söin maissia aamupalaksi :)
* älysin sanoa tärkeälle ystävälle kuinka tärkeä hän onkaan.
* aloitin uuden kirjan.

Uutuus!

Jaahas, ja minut on haastettu :) 

Taivaanrannan maalari haastoi minut kanssaan viikon ajaksi piristämään päiviäni jonkun uuden asian opettelulla. No mutta haastehan otetaan vastaan, tottahan toki! Toteuttamiseen tekee oman kertoimensa alkava viikko ja haasteelliset työvuorot, mutta nou hätä, näillä mennään! :)

Ihanaa uutta viikkoa siis kaikille!

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Neutraalia ja sensitiivistä

Seurasin aijemmin keskustelua sukupuolineutraalista lasten kasvatuksesta, vai oliko se nyt sitten sukupuolisensitiivistä kasvatuskäytäntöä. No mutta kummiskin, itse naureskelin osapuolien tiukoille mielipiteille asiassa, ja oikeesti, olin hämmentynyt jo ihan vaan noista aiheen nimistä (kuka noita keksii???)

No aihehan meni sitten niin kärjistetyksi, että kerrottiin vanhemmista jotka antavat lapsilleen sukupuolineutraaleja etunimiä, lapsia ei saa sanoa tytöiksi taikka pojiksi, vaan pitää käyttää etunimeä taikka lapsi-sanaa, ja lapsen sukupuolta ei kerrota isovanhemmille taikka muillekaan sukulaisille. Minulla ei ole omia lapsia, mutta sanon silti että huh huh. 

Samaisessa keskustelussa nousi esille toinen koulukunta, jonka puheissa jo pienetkin pojat ovat kovia jätkiä jotka ei akkamaisesti itke, eivät käytä sukkahousuja päikyssä ja jotka leikkivät vain pyssyillä, miekoilla, legoilla ja pelaavat sotapelejä. Pienet tytöt taas ovat prinsessoja, jotka eivät oikein osaa mitää muuta kuin laulaa nätisti ja piirtää kivasti ja olla söpösiä ja herttasia, leikkiä nukeilla, lil betseillä ja bratzeilla. Pukeutuvat vain vaaleanpunaiseen, pinkkiin ja glitteriin. Edelleenkään, minullahan ei omia lapsia ole, mutta sanon siltikin että huh huh huh.

No, oma mielipiteeni taitaa paistaa läpi jo tästä kaikesta. Tytöt ovat tyttöjä ja pojat ovat poikia, mutta kyllä pojatkin saa leikkiä kotia jos tahtovat, tytöt tykkäävät legoista siinä missä pojatkin, kaikki lapset rakastavat kimalletta, ja oikeastaan kenenkään ei tarvitsisi leikkiä pyssyleikkejä. Jos itkettää, niin pitää saada itkeä ja kertoa että on paha mieli. Taisi keskustelu sukupuolisensitiivisestä kasvatuskäytännöstä olla vaan liian monimutkaista meille mölliäisille. Ehkä se tarkoittaa juurikin sitä että kaikki pääsee mukaan, ja kaikki mikä ilahduttaa ja missä lapsi voi olla hyvä, on sallittua ja mahdollista, oli lapsi sitten tyttö taikka poika.

Ja toisaalta, samahan se on onko kyseessä mies vaiko nainen. Kun puhutaan sukupuolien välisestä tasa-arvosta eri tehtävissä, niin esille nostetaan yleensä ne ääripäät; voiko mies olla kätilö, tai voiko nainen työskennellä armeijassa. Entäpä jos ei kärjistettäisi, vaan huomattaisiin ihan vaan kaikkia niitä arkipäivän asioita, mitä ympärillämme tapahtuu. Ystäväni saa hämmästelyjä ja kummasteluja kun heillä mies leipoo kakut ja sämpylät ja muut. Miten sekin kääntyy helposti niin että kyllä on mies tossukka, tai kyllä on patalaiska rouva kun pistää miehensä raatamaan?

Meillä kantakodissa isä teki tosi hyviä täytekakkuja, mutta äiti koristeli ne jos piti olla vähän nätimpääkin kuin kermavaahto lappastuna lusikalla päälle, ja pintaan suklaaraastetta. Äiti teki piparitaikinan, mistä isän suunnittelemilla kaavoilla tehtiin piparitalon osat, mitkä isä sitten kasassa kokonaiseksi kyläksi. Ystäväni vaari neuloi tosi upeita villapaitoja ja teki ihania villalankakissoja.

Eli ilmeisesti jo reilut 20v sitten meillä kasvatettiin neutraaleja kakaroita. Kun mentiin kouluun, niin opeteltiin putsaamaan oma pyörä, laittaan ketjut paikalleen ja paikkaamaan pyöränkumi. Tuttavaperheen setä opetti minut virkkaamaan, koska hän oli ainoa vasenkätinen. Sulakkeet opeteltiin vaihtamaan seitsen vuotiaana, ja pesukonetta harjoiteltiin käyttämään samoihin aikoihin. Hajulukot ja lattiakaivot putsattiin ekan kerran yhdeksän vuotiaana (lettipää tyttöjen pitkät hiuksethan sen meinasi tukkiakin), auton renkaat olen vaihtanut jo 12vuotiaana. Ylioppilaskirjoituskeväänä käytiin ystävättäreni kanssa "auton niksit naisille"-kurssi, opeteltiin vaihtaan ilman suodattimet, öljyt ja jopa paklaan ja paikkaan. Oi, se oli lystiä.
Kun muutin kauas pois opiskelemaan, niin isä neuvoi puhelimessa mitenkä kattolamput kytketään kattoon. Vieläkin muistan että sininen menee siniseen, ruskea ruskeaan ja musta mustaan. Ja muistan toki senkin, että silloin siellä katossa oli vain liila ja harmaa johto...

Koskaan en ole mieltänyt asioita miesten taikka naisten töiksi, vaan aina olen ajatellut että se tekee joka osaa ja tahtoo. Sitäköhän se sitten onkin, jos ei tahdo tehdä, niin voi surutta sanoa että se on toisen töitä, sun kuuluu tehdä se. Mulla kun ei ole ketään kelle sanoa, niin ihan itse teen kaiken :)

perjantai 1. lokakuuta 2010

Arvonta laulu raikaa, on arvonnan aika!

Tadaa!! Tänään oli arpajaiset, ja kaikki pääsi mukaan :)


Lippulappuset nips naps ja kaikki suureen kulhoon. Sitten hivenen jännitystä kehiin (tai no joo, kyllä mua oikeesti jännitti aikasta paljonkin), pipo silmille ja nostamaan kaksi nimeä monen joukosta. Ja yllätysarpajaisten voittajat ovat;



Valtavat onnittelut ihaNaiset! Laittakaahan yhteystietonne postina osoitteeseen haltiakummi (at) hotmail.fi
Ja jos on jotain väritoiveita pieneen ja kivaan, itselle tulevaan, niin niitäkin otetaan kyseisessä s-postissa vastaan ;) Onnea! 

Olipas jänskää, huh huh.