lauantai 12. kesäkuuta 2010

pikkupikkusiukku.

Yksitoista vuotta sitten syntyi ensimmäinen pikkupikkusiskoista. Siitä päivästä asti hän on ollut hyvin rakas, niin kuin kaikki sisarukset. Hän kasvoi aikuisten keskellä, ensimmäisenä syntymäpäivänään hän puhui kaksi-kolme sanaisia lauseita ja juoksi. Silloin jo tiesi että hänestä tulee jotain suurta.

Nyt hän on iloinen kesälomalainen, yksi luokkansa lyhyimmistä, tosin vuoden, kaksi nuorempi kuin muut. Sillä on ihanat pitkät, paksut, tummat hiukset, ja se vinkuu kun niitä yrittää harjata. Se askartelee mielikuvituslemmikeille asumuksia, aerobicaa, tanssii balettia, jumppaa ja soitta pianoa. Se on lukenut kaikki Harry Potterit, ja aina joskus se tulee ja ilmoittaa että nyt mä tulisin istuun sun syliin. Se on kiltti tyttö ja se osaa ihan mitä se haluaa, joskus se ei halua mitään. Paitsi suklaata, sitä se rakastaa aina :)

Neiti toivoi lahjaksi Nominationiinsa koruja ja Marja Tyrnin CDtä. Me kaikki kolme aikuista sisarusta olemme vuorollamme ilmoittaneet tulevamme synttäröitymään, ja käyttäneet vanhempien sisarusten oikeutta pilkata ja dissata CD-valintaa. Sehän kuuluu vanhempien sisarusten tehtäviin. Voi teini parkaa :)

Tämmöisen kortin ja paketin hänelle askartelin.


Hyvää synttäröitymistä Anselmibanda! ♥

4 kommenttia:

  1. Sinulla niitä siukkuja riittää! Siis montako teitä oikein on? Ei pysy kyllä laskuissa mukana.

    Tämäkään wanha täti ei ihan sitä Marja Tyrniä ymmärrä (vaikka hauska onkin), mutta Nomination vielä menettelee. Onnea Neidille, elämä on edessä!

    VastaaPoista
  2. :) Mun täytyy myöntää että tossa Nominationissakin oli aluksi sulattelua.. Mun mielestä ne on aika naurettavan kalliita helyjä. Mutta toisaalta, onhan ne noille mimmeille kovin tärkeitä, niin menkööt :))

    Meitä on kaikkiaan viisi, maailman paras isoveikka, minä, siukku, pikkusiukuista isompi ja pikkusiukuista pienempi. Isoveikan mukana tulee vielä kälynen, joka on ollut mukana aina joten se on kans oma, ja kultaiset poika et tyttö. Kaikki kovin rakkaita ja tärkeitä, aina ja ikuisesti♥

    VastaaPoista
  3. Moi, mun blogissa on sulle yks juttu :)
    Ompas sulla pikkunen siukku, oon omaani pitäny pienenpienenä, mutta se on jo 16 v....

    VastaaPoista
  4. Kiitos! :))
    Juu, eikä tämä siukuista ole edes se pikkuisin, pikkuisin kun on yhdeksän. Hauskaa on se että veljen lapset ovat kohta kahdeksan ja kohta viisi, joten nuorin täti on vain 1,5v vanhempi kuin veljenpoika. Näin meillä :)

    VastaaPoista

Kiitos ruusuista, risuista ja männynkävyistä; kiva kun Sinä kävit kommentoimassa :)