tiistai 30. maaliskuuta 2010

sähkölaitteidein saattohoitokoti.

Hohhoijaa... Mietin tässä että kehtaanko edes kertoa, mutta ajattelin sitten piristää eräiden vakituisten lukijoidenkin päivää, ja kertoa notta kappas kepponen, se olikin sitten jääkaappi mikä hajosi tänään. Pohdin jo tässä että pitäisikö minun ilmoittaa työnantajalle, että henkilökohtaisista ja taloudellisista syistä johtuen, en voi enää jatkossa tehdä yövuoroja. Edellisten öitten aikana kun hajosi tietokone ja imuri. Mutta sisko keksi että mitä vielä, laitat viestiä että saisinko lisää yövuoroja ja laitat telkkariin lapun... Joten toivotaan parasta!


Hyvää yötä kaikille, minä valvon ja pelastan ihmishenkiä, joten valtakunnassa kaikki hyvin.

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

kohmeloinen kesäaika.

Johan oli pippalot! Touhuttiin ja puuhasteltiin vaikkasta mitä, tankotanssista linnunpönttöjen rakentamiseen. Saunottiin, syötiin ja juotiin. Ja kerta naisia oli paikalla kaikkiaan sen 19+1, niin pölistiin, pulputettiin, naurettiin, tunteiltiin ja kälätettiin niin maan perusteellisesti! Itse jännitin jostain syystä ihan kauheasti koko polttareita, ja en pystynyt koko aikana rentoutumaan. Vieläkään en oikein tiedä mitä ressasin, mutta jotenkin otin kovin henkilökohtaisesti kaiken mahollisen ja mahottoman. Hankalaa. Ja sit jo rupes ärsyttämään että kuka toi hermoheikko ihminen on, joka jännittää noin kauheesti, voisko se jättää oikean mut rauhaan, niin pääsis juhliin. No eipä jättänyt. Annoinpa väärän kuvan itsestäni uusille tuttavuuksille, mutta minkäs teet; vatvova, pohtiva ja ongelmia ennakoiva vatulantti on aina vatulantti, vaikka avannossa kastais. Onneksi tuleva rouva on ihan samanlainen vatulantti, niin eipä se kait sitten niinkään haitannut, ja lämpimät kiitokset sain kivasta viikonlopusta.
Minä kiitän häntä edelleenkin ystävyydestämme. Ja siitä kerroin tekemässäni kortissa, missä oli jokusen vuoden vanha kuva meistä, TÄ1 sekä TÄ2, onnellisina, iloisina ja janoisina auringonpaisteessa :)



Tulevan rouvan suosikki väri saattaa olla vihreä...

Nyt on kaamea väsy, oikein kunnon kohmelo-olo. Muuta selitystä en ole sille keksinyt kuin sen että piti niitä kellojakin siirtää tunnilla etiäpäin... Hyvää pääsiäisviikon alkua kaikille ja (m)unia!

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Kanat, tiput ja muut tsikunat




Niinpä niin, hommat hoidetaan, mutta muuten ollan kuin ellun kanat. Niinhän se elämässäkin menee :) Nämä kanat jäävät kotiin vartioimaan aarteita, tämä tsikuna lähtee muiden tipujen kanssa juhlimaan, ollaan kännissä kuin käet, kuvitellaan laulavamme kuin satakielet, riekutaan ja kieutaan, ja taaperretaan kuin hanhi lauma.
Tipitii, tipi tipi tipi tii... Hauskaa viikonloppua ihan kaikille, varsinkin just sulle! :)

 niin, ne aarteet... Suut makiaks! :)

torstai 25. maaliskuuta 2010

Ihana aamu.


Voi miten ihanaan aamuun heräsinkään. Aurinko paistaa, teki mieli nousta ylös ja hiippailla ympäriinsä. Olen aivan rättipuhkikatkipoikkirikki. Töitä tuli tehtyä viimeisen viiden päivän aikana äkkiseltään laskettuna 56tuntia. Ihan aina ei jaksa ymmärtää ja kantaa kaikkea, kun kipeät ihmiset ovat pelokkaita, ahdistuneita ja ilkeitäkin...
Tästä alkaa neljän päivän viikonloppu. Siihen tiedän monta ihastunutta huokasua. Mutta entä jos ensimmäinen päivä meneekin siihen että kerää itsestään ne rippeet mitä on jäljellä, ja väkisin muokkaa niistä innostavan, iloisen, reippaan, huomioivan, kiinnostuneen, hoksaavan, osaavan ja onnellisen kaason, joka polttaroi koko viikonlopun rakasta ystäväänsä tämän ystävien kanssa?
Jospa siis hiippailen vaan, ihan hiljaa, varovasti. Kotona on hyvä olla. Aurinko paistaa. Kyllä mä jaksan.

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Ikkunan koristepallot


Tämmöisiä palloja askartelin jo vuosi sitten keittiön kevääseen. Ajatus palloissa oli myös se, että niihin voi halutessaan vaihtaa toisenlaisen keskiölevyn, ja siten tehdä monenlaisia palloja. No mutta nämä ovat pysyneet tällaisina, ja tämmöisinä ne laitan näinäkin päivinä keittiön ikkunaan kevättä tuomaan.

Pallot ja keskiöt ostin Sinellistä. toiselle puolelle keskiötä liimasin Erikeeperillä keltaista kuitupaperia, toiselle limen vihreää, hivenen kimaltelevaa paperia. Molemmille puolille laitoin koristeeksi erilaisia paperi kukkia haaraniitti keskustoineen, ja nekin kiinnitin ihan vaan liimalla. Tämä siksi että Erikeeper kuivuu lähes läpinäkyväksi, eikä juurikaan näy edes valoa vasten kuultavasta taustasta. Lopuksi laitoin vielä hitusen keltaista askarteluniintä palloihin "täytteeksi", tuomaan paremmin esille koristeiden pallomaisuutta. Palloja tein kolme keskikokoista ja yhden vähän isomman keittiön pienempään ikkunaan roikkumaan. Niistä tuli oikein hauskat kevät koristeet :)



lauantai 20. maaliskuuta 2010

Olohuoneen kevät


Kevät. Voi miten ihanaa. Vihreä hiipi kotiini ja putkahtelee esille sieltä sun täältä. Naputtelin olkkariin taas uudet naulat tauluille ja uudelle asetelmalle (siksi pienensin kuvan kokoa, ettei ne naulanreijät mitkä eivät peity taulujen taakse, näkyisi niin selvästi ;)) Ja kappas kepponen, koti & keittiö-lehti tiesi kertoa kuinka tämän kevään yksi muontisuunnista on Afrikka. No sitä ollaan sitten ihan ytimessä. Pitkä taulu onkin patiikkikangas Mosambikista, pienet taulut tuliaisia Portugalista ja puun alla oleva valokuva itse otettu maisema Etelä-Afrikasta. Kirahvit myös Mosambikista ja piirretyt eläimet ostin vuosia sitten täältä maalta, paikallisesta kehysliikkeestä. Kovin monikultturellia siis :) Tuo kukkapolo on muuten tulilatva, vähän eriväreissä kuin ne punaiset ja valkoiset mitä jouluna kaupataan. Ans kattoo miten kukan käy, jos vanhat merkit paikkansa pitää niin ei kovinkaan hyvin.

Vaihdoin myös olkkarin tapetit kevään ja tulevan kesän innoittamina. On se kätevää kun tapettien vaihto kestää vajaan tunnin. Tätä ideaa suosittelen muillekin. Voit myös klikata ja katsoa millaiset tapettitaulut olivat ihan aluksi ja millaiset ne oli kultaisen joulun aikaan. Myös kotikrokomatiili Riku maastoutuu vihreään kevääseen, ja nauttii rötköttämisestä lattialla. Valot, värit ja kirkkaus tuovat pirteyden kotiin ja mieleen.

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Makkarin kevät


 Kevät päätti paistaa makuuhuoneeseen. Vaihdoin liilat ja harmaat tekstiilit pois, ja päätin että tämän kevään värejä ovat suklaanruskea ja hento vaaleanpunainen. Ja taaskaan sisustusliikkeet eivät olleet kanssani samaamieltä. Eikö jo pikkuhiljaa voitais päästä eroon siitä turkoosista?? No mutta löysin sentään jotain vaaleanpunaistakin, nuo tyynyt ovat mielestäni aivan ihanat. Ja päiväpeite on tosiaan suklainen, vaikka kevät aurinko näyttääkin taitavan sävyn takaisin tummaan liilaan. Verhoihin ajattelin laittaa vielä vaaleanpunaisia perhosia liihottelemaan, jahka sellaisia jostain löytyy. Ja stereoiden päälle tulee uusi lamppu, jahka pääsen sähköasentejan kanssa yhteisymmärrykseen, mutta siitä sitten lisää kun valmista on.

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Kangasruusu

Tässä päivänä muutamana kokeilin tehdä kangasruusun, sillä ajatuksella että käyttäisin sitä laukun koristeena. No mutta päätinkin tehdä vihreän laukun ja tarvitsen siihen ruskeat koristeet, mutta siitä sitten joskus myöhemmin, jahka saan jotain muutakin valmiiksi kuin kasan suunnitelmia :)

Mutta tässäpä tämmöinen yksinkertainen vihreä kangasruusu.


Ostin askartelukaupasta (Sinellistä) valmiita kankaisia terälehtiä, vaaleanvihreänä. Terälehtiä näytti olevan kymmenissä väreissä, joten kukin voi tehdä ihan minkä värisiä kukkia tahtoo.
EDIT: terälehdet olivat silkkiä, ja värinä omenanvihreä, löydät ne, ja muutkin sävyt täältä.
Ostin myös Versafinen tumman vihreää leimaväriä, koska se ei ole kuivana vesiliukoista. Väritin n.20 eri kokoista terälehteä suoraa leimavärillä, "lääppimällä" leimaväriä terälehtien pintaan, osaan enemmän ja osaan vähemmän. Annoin kuivua seuraavaan päivään.


Aloitin kukan teon liimaamalla yhden terälehdistä rullaksi lyijykynän ympärille, väritetty puoli päällepäin. Käytin kuumaliimaa nopean kuivumisen vuoksi, mutta varoin liimaamasta aloitusrullaa kiinni kynään. Sitten aloin kiinnittämään terälehtiä yksi kerrallaan, liimaten ne lomittain aloitusrullan alareunaan. Seuraava terälehti meni aina vähän edellisen päälle.


Tein kerroksia niin monta että kukka alkoi muistuttamaan ruusua, viimeiset terälehdet liimasin siihen kohtaan missä ne näytti hyvältä, eli katselin mimmoinen kukkasesta oli tulossa ja mihin kohtaan tarvitsin lisää terälehtiä tasapainottaakseni kukkasta. Lopuksi painelin terälehtiä vähän enemmän auki, ja otin kukan irti kynästä. Keskelle työnsin kultaisia heteitä, ja liimasin ne kukan pohjasta kuumaliimalla kiinni. Valmis kiinnitettäväksi hakaneulaan taikka suoraan esim. laukkuun.

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Tietokoneiden ihmeellinen maailma

Viikko sitten tiistaina kohdalleni osui jos jonkinlaista vastoinkäymistä; ensin tuli tieto hätekeskusuudistuksesta, minkä myötä sain haudata haaveet tulevaisuuden ammatistani työpaikan puutteen vuoksi. Sitten hajosi tietokone, ja kun verenpaineet korvissa päätin purkaa energiani siivoamiseen, niin ensin hajosi imurista suulake ja sitten jo sen moottorista parahti hyytyvä wouuuu-ääni. Olipas kuulkaas rentouttavaa lähteää siitä sitten yövuoroon pelastamaan ihmishenkiä, hetken mietin että olisiko yhteiskunnalle turvallisempaa jos ilmoittaisin olevani vaaraksi itselleni ja muille, ja pysyväni poissa... Noh, hyvin se kyllä sitten meni, ja maailma pelastui.




Mutta niin, tietokone tosiaan hajosi. Se jotenkin sillain kummallisesti pimeni, vaikka siitä ihan vaan näyttö repeytyi irti. Toki siinä oli jo muutakin vikaa, esimerkiksi pilkku hävisi näppäimistöstä jo ajat sitten. Miten olikaan mieltä ylentävää kävellä verkkokauppa.comiin ja sanoa "hei, mä tarttisin uuden läppärin, mun edellisestä repeytyi näyttö irti." Ihailen sitä palvelupisteen miestä jonka ilmekkään ei värähtänyt kun hän kysyi että oletko jo mahdollisesti katsellut jotain uutta mallia... Noh, ei sen enempää nöyryyttävistä hetkistäni kyseisessä kaupassa, mutta myönnettäköön että kaikkeni tein esittääkseni todellista blondia hädässä. Ja myönnettäkööt että nieleskelin naurua kun samainen mies kysyä minkälaista konetta haluaisin, aloitetaanko väristä... :D))


Mutta nyt minulla on aivan ihastuttava uusi lenovo, jonka kanssa harjoittelen yhteiseloa. Vanhasta koneesta saatiin pelastettua kaikki vanhat tiedostot, myös musiikit sekä kuvat, ja tänään saatiin siirrettyä tiedot uudelle koneelle. Joten kyllä se taas tästä lähtee rullaamaan. Ehkä :)

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Kudotut pipot

 

  

Tammikuun Suuressa Käsityölehdessä oli kivoja pipomalleja, joita minäkin päätin kokeilla. Muokkasin ohjeita itselleni ja langalleni sopivaksi, ja tein apinoille pipot. Musta pipo on Novitan mainiota Mambo-lankaa, mitä ei valitettavasti enää valmisteta :/ Ja liila pipo on Dropsin Eskimo-lankaa. Molemmat pipot on tehty nro.8 puikoilla. Näitä pipoja oli oikein hauska, ja nopea tehdä, kunhan ensin opettelin kuinka silmukoita lisätään :D Jännä, opettelin kutomaan 2-3vuotta sitten, mutta nyt vasta ensimmäisen kerran pääsiin lisäämään silmukoita, tähän asti niitä on vain kavenneltu.

Mustaan pipoon ompelin tarranauhan helpottamaan tupsun kiinnitystä, liilaan pipoon kiinnitin pikkutupsut suoraan "korvaläppiin". Molempiin pipoihin tein erilaisia tupsuja. Liilaan pipoon tein hakaneulakiinnitteiset pallotupsun ja ison tupsun, mustaan pipoon tarranauhakiinnitteisen mohikaanin eli merimakkaratupsun, ja hakaneulakiinnitteisen ison tupsun jälkitoimituksena, koska se kuulemma oli siskollakin niin hauska :)

Ja pikaiset kuvat sinkoilevista mannekiini apinoista

  

 

maanantai 8. maaliskuuta 2010

Anja-mummo

Noiden askarreltujen laatikoiden kommenteissa ihanainen Sofia mainitsi olleensa pienenä tyttönä perhepäivähoidossa, missä oli ihana askartelulipasto mistä sai valita kaikenlaisia aarteita askarreltavaksi.
Voi hymyillytys :)

Saanhan kertoa teille tarinan yhdestä lapsuuteni parhaimmasta ratkaisusta, perhepäivähoidosta? Noh, kerron kumminkin. Minä ja kaksoseni olimme vuoden ikäisinä vauvoina vailla hoitopaikkaa. Iskä opiskeli, äitillä oli jo työpaikka ja perheessä kolme lasta, niin äidin piti mennä mahdollisimman pian töihin. Äiti toivoi perhepäivähoitoa koska olimme vielä niin pieniä, mutta kukapa huolisi kahta alle vuoden ikäistä vauvaa kaaosta aiheuttamaan? Anja huoli. Hän oli pitkään ollut perhepäivähoitajana, ja hoitanut monia lapsia. Ja aina toivonut itse saavansa kaksoset, niinpä meistä tuli hänen kaksosensa. Hän on kertonut että aluksi meillä oli teipit niskassa missä luki nimet, sillä eniten häntä hirvitti että josko toisen vauvan ruokkii vahingossa kaksi kertaa ja toinen ei saa mitään :))

Meidän perheessä on lasten tapana kutsua naisia tädeiksi ja miehiä sediksi, mutta Anjaa ei saanut sanoa tädiksi. Ja me taas emme osanneet sanoa pelkällä nimellä. Hankalaa. Ihan pieninä meidän kanssa samaan aikaan hoidossa olivat Anjan omat lapsenlapset, jotka kutsuivat häntä tietenkin mummoksi. Ja niin Anjasta tuli luontevasti meidänkin mummo. Ja koska meidän vaarit olivat jo kuolleet, niin hänen miehensä ilmoitti äidille päättäneensä olevan myös meidän pappa. Ja siitä asti meidän elämässä on ollut tärkeät aikuiset Anja-mummo ja Suikki-pappa, jotka jakoivat meidän päivittäistä arkea ja joilla on ollut suuri vaikutus meidän elämään.



Me, lapsenlapset ja mummo 1981
 
Voinettekin arvata että itse en näe mitään pahaa siinä että lapset ovat hoidossa ja vanhemmat töissä, siinä kaikki saavat tärkeitä ihmiskontakteja elämäänsä ja oppivat elämästä uusia asioita. Ja itse tosiaan olen ollut "hemmoteltu" perpäivähoidon suhteen; saimme osaksemme jotain ihan parasta.

Anja-mummo teki meidän lasten kanssa vaikka mitä. Leikittiin, ulkoiltiin, laulettiin, opittiin luonnosta, satuiltiin JA askarreltiin. Anja-mummolta olen varmasti oppinut innon askartelemiseen ja käsillä tekemiseen. Muistan istuneeni innostuneena ja tärkeänä mummun viekussa askartelupöydän ääressä tekemässä tonttutaulua, missä tummansiniselle kartongille liimattiin alas pumpulia lumeksi ja tähtiä ylös taivaalle, joululahjapaperista leikattiin tonttuja seikkailemaan hangille ja tehtiin vaikka mitä yksityiskohtia. Ja en voinut olla kovin suuren suuri, ehkäpä kolmen vanha. Mummolla oli käsityöhuone, minkä sohvalla me siskon kanssa monesti istuttiin iso helmikulho välissämme ja tehtiin hienoja koruja äitiä odotellessa, ja mummun tehdessä upeita käsitöitä, kansallispukuja, seinävaatteita, kaikkea. Mummolla on niin käsittämättömän hieno mielikuvitus, että mummo pystyi tekemään ihan mitä vaan. Ja sen minäkin opin.

 Juhlivat prinsessat 1980

Anja-mummo opetti meille paljon elämästä, uimaan mennessä tiedettiin että hukkua ei saa, muuten saadaan selkäämme. Ja kappas, kukaan ei koskaan hukkunut. Mummo järjesti aina koko kaupungin perhepäivähoidon kakaroille laskiaisriehoja ja naamiaiskutsuja ja vaikkasta mitä, ja ne oli aina hauskoja juhlia, niin kuin juhlien kuuluukin olla. Ja koska me ei neljän vanhoina enää siskon kanssa nukuttu päikkäreitä niin kuin muut lapset, niin me saimme hiipiä hiljaa pois makkarista sitten kun mummokin lähti nukuttamasta, ja keitettiin ihkaoikeat salakahvit; me saimme siskon kanssa 1/4 kahvikupilliset kahvia ja loput maitoa, ja oltiin niiiiiiiiiin tohkeissamme. Ja koska ne oli salakahvit, niin pappa kun tuli töistä niin piti aina sanoa että et kyllä tiiäkään mitä salaista ollaan tehty, ei ainakaan juotu salakahveita.... :)

Joten olenpas kuulkaas ihan valtavan onnellinen että perhepäivähoito toi kohdallamme jotain niin ihanaa, luovaa, kekseliästä, tärkeää ja ikuista kuin Anja-mummon. Hänen ansioksi haluan laskea sen että olen innokas ja kekseliäs miettimään kaikkia hauskoja käsillätekemisen ideoita. Joten Kiitos

 
Anja-mummo teki meille lumilohikäärmeen 1984

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Päällystetyt laatikot

Olipas kuulkaas neiti 4.vuotiaalla kova tarve pampulalaatikolle. Joulupukki toi hienon, soivan korurasia, mutta oli sitten jo heti joulun jälkeen puhetta että mitäpä jos joskus askarreltaisiin yhdessä semmoinen sopiva pieni laatikko, mikä olisi tarkoitettu vain neidin pampuloille. No nyt vihdoin saatiin järkkäiltyä sopiva viikonloppu, ja apinat tulivat patjoinensa askartelemaan laatikoita.
Kun tyttö on 4,5v ja poika 7,5v, niin kyllä siinä kiirusta pitää kun on kaikki mahdolliset liimat, paperit, nauhat, kukat ja härpäkkeet levällään keittiön pöydällä :) Mutta hienoja tuli meidän laatikoista!

Apinat jaksoivat yllättävän hyvin, varsinkin koristelupuoli oli oikein hauskaa touhua. Laatikoitten päällystämisessä tarvitteen malttia ja valttia, joten täti joutui tekemään ne tylsät kohdat, kunhan ensimmäisillä oli ensin itsekin harjoiteltu (ja opittu että mikä on tylsää).
Ja kyllä, huomasin valtavan aukon askartelumateriaaleissani; tytöille ja pienille pojille on vaikkasta mitä ihanuuksia ja kyllä noista saa vaikkapa mimmosia kortteja taiottua sukulaistätsillekin, mutta ekaluokkalaisille pojille ei meinaa löytyä mitään tarpeeksi rock rockia. Sillä niinhän se menee, kuin poika-apina totesi "oikeesti mun lempiväri ois kyllä vieläkin se punanen, mutta enhän mä voi mitään punasta laatikkoa tehä kun kaikki mun kaverit naurais mua tytöks kun ne tulis kylään." Ja se on kuulkaas ihan turha selittää ekaluokkalaiselle että punanen on hirmukiva väri ja monet pojat tykkää siitä, jos muut nauraa niin ne nauraa ja se on piste.

Mutta tämmösiä hienouksia me saatiin aikaan ja löydettiin kätköistä vaikkasta mitä käyttökelpoista. Tällä kertaa en sinänsä luettele käytettyjä tuotteita, sillä käytettiin vaikkasta mitä, mutta pohjana oli ihan tavallisia askartelukaupasta ostettuja pahvilaatikoita, ja nuo hauskat pilkulliset ja raidalliset pohjapaperit on IKEAn lahjapapereita, mitkä ovat hauskasti kaksipuoleisia. Vaaleanpunaiset balleriinahipot löytyivät ihastuttavasta Carolalta ostetusta askartelupaperista, ja tuo mustalla pohjalla oleva hämähäkinseitti on itse kohokuvioitu. Ja siitä se ajatus sitten lähtikin :)

 
tarroilla koristellut nimet on sutattu pois kuvista

 

tarroilla koristellut nimet on sutattu pois kuvista

Ja tässä viellä pari lähempää kuvaa laatikoista tekovaiheessa, mistä erottuu hienosti pojan itse kohokuvioima hämähäkinseitti (täti vähän auttoi hämiksen kanssa). Jälkimmäisenä kuva siitä syntyneestä pampulalalaatikosta, mistä tämä kaikkialla kimalteleva kimalleliima-ajatus lähti (vai päättyi) :)

 

 

lauantai 6. maaliskuuta 2010

hiihtolomalaisista tulee hiihtoloma tuulelle

Meilläpäin on ollut hiihtolomaviikko, ja sen huomasi jopa säästä. Voi miten ihanan kirkkaita päiviä, lempeän kirpakkaa keliä ja voimauttavia hetkiä onkaan ollut! No jaa, itsehän en ollut lomalla, toisin kuin kaikki sisarukseni, osa tulevaisuuden toivoja ja osa heidän kaitsijoitaan. Ja no jaa, itsehän sairastin noron toistamiseen tämän kevään aikana juurikin tällä viikolla ja se vei kyllä ihan kaikki voimat... No se laskettakoot työsuhde-eduksi :p
Mutta suvun apinat tulivat piristämään toipiloivaa tätiä yövierailullaan, niin johan tuli hetkessä täytettyä kaikki sairastelussa menetetyt voimavarat ♥ Puuhasteltiin vaikkasta mitä, mutta niistä lisää huomenna. Tanssimisen, pomppimisen, askartelun, lastenohjelmien ja musisoinnin lisäksi tärkeätä oli tietenkin herkuttelu. Perjantaina aloitettiin askartelulla ja iltapalaksi tehtiin vohveleita, lauantaina jatkettiin askartelua ja syötiin iloinen aamiainen.



 

 

Koeta nyt  sitten näitten kanssa olla väsynyt, voipunut, ahdistunut ja ressaantunut. -No can do-

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Carolan herkullinen namu

Ihanainen Carola on pitänyt upeata blogiaan kohta jo vuoden. Voi miten valtavan upeita kortteja hän tekeekään! Ne on ihan käsittämättömän hienoja, kauniisti väritettyjä leimakuvia, runsaita kukkia, kauniita väriyhdistelmiä ja paljon kimalletta :) Ja tekee hän monia muitakin ihanuuksia, vieläkin käy ihastelemassa todella hienoa lahjarasiaa..

1v. synttäröitymisen kunniaksi Carolan blogista löytyy tämmöinen aivan valtavan ihastuttava namu, mikä löytyy siis täältä. Käyppäs kurrkkaamassa!