sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Anna hyvän kiertää

Jei, nyt taas kamera toimii ja yövuoroistakin on lusittu jo puolet. Joten täällä sitä ollaan! :)

Sain jo aikaa sitten Piialta Anna hyvän kiertää-postia. Voi että. Minusta tämä on ihan huippuidea, ja itsekkin laitan kyllä hyvän kiertämään, jahka tulee siihen hyväksi suunnittelema hetki ;)

Mutta näin ihastuttava kortti oli lahjusten mukana;

 

Ja Piia lähetti Anna hyvän kiertää-paketissaan; vintage-magneetin (mikä löysi välittömästi paikkansa kylpyhuoneesta, lääkekaapin ovesta, missä on muitakin hauskoja vintage-magneetteja), unikko-kaulakorun ja koira-kirjanmerkin. Korun ja kirjanmerkin nähdessäni alkoi heti hymyillyttää; niiiiiin tiedän keille saan antaa ne lahjaksi :) Sattupa siis oikein kivat ja hyvän mielen lahjat!

KIITOS PIIA!

lauantai 16. tammikuuta 2010

Kun hätä on suuri, on apu lähellä.


 
Naapurin naiset viettämässä iltapäivän siestaa, jutellen ja letittäen.

Tasan  seitsemän vuotta sitten yleisin lauseeni oli "muito acalorado" ja paljon hymyä päälle. Se taisi muutenkin olla ensimmäisiä lauseita mitä opin portugaliksi. Ja vaikka juurikaan ei kieltä osattu, niin kummasti pärjättiin kolme kuukautta kuumimmassa Afrikassa, Mosambikin pääkaupungissa Maputossa. Tammikuun alkupäivinä Suomessa oli silloin pakkasta -20C, ja Maputossa kuumimmillaan +52C varjossa. Kuumuus meinasi viedä kaikki voimat ja vettä ei pystynyt kantamaan niin paljoa mukana kun keho olisi vaatinut. Loput voimat vei uusi kulttuuri, uusi kieli, uudet hajut ja maut, uusi elämäntapa, uusi aikakäsitys ja uusi harjoittelu paikka Maputon keskussairaalassa, vastasyntyneiden teholla. Jälkeenpäin aateltuna, me oltiin aikasta reippaita likkoja kun sinne lähettiin opettelemaan elämää :)

Siitä kaikesta on tosiaan jo seitsemän vuotta. Mutta ajatukset palasivat mieleeni päivämäärän myötä ja nähdessäni uutiskuvia Haitista ja siellä hyökyaallon tavoin vyöryvästä kaaoksenomaisesta katastrofista. 20euroa ei ole iso raha meille kun rynnimme alennusmyynteihin, ostamme askartelutavaroita tai nautimme iltaa ulkona. Mutta mitäpä jos jättäisi yhdet alennusmyynnit väliin, ei ostaisikaan ihan niin monta tarraa ja leimaa askartelukapasta, tai viettäisikin ravintolaillan kotosalla, ja lahjottaisi ne rahat katastrofin uhrien hyväksi?
Minä päätin tehdä niin, lahjoita sinäkin Punaisen Ristin katastrofirahastoon kaikkein heikoimpien auttamiseksi. Kun hätä on suuri, on apu lähellä, muutaman klikkaamisen päässä.

Suomessa syntynyt kaksonen ja pienet Mosambikissa syntyneet kaksospojat 19.01.2003. 
Kaikki kolme niin kovin nuoria :)


torstai 14. tammikuuta 2010

Voihan räkä!



Mikä kodinkoneista on sinulle tärkein? On se kumma kun ihminen on tottunut mukavaan elämään, niin kriisihän siinä meinaa iskeä kun jokin kodinkoneista hajoaa. Minulla kamelin selän katkaisi pyykkikoneen hajoaminen. Tilannetta toki pahentaa se että olen ollut 2vkoa kipeenä ja pyykkiä on kertynyt röykkiö, ja tervehtyessä olin kerännyt kaiken mahdollisen pyykkikoppaan; patalapuista lakanoihin, pyyhkeistä päiväpeittoihin ja kaiken siltä väliltä. Joten vuori kasvaa ja kasvaa. Mutta mitäänhän en nyrkkipyykiä pese, en. Joten tässä sitä sinnitellään ja sukkia haetaan lisää kaupasta. Pah.

Ja minulle tärkeimmät kodinkoneet on pyykkikone, pölynimuri ja uuni (mikroa, kahvinkeitintä ja vedenkeitintä ilmankin selviäisi kuhan on uuni).

perjantai 8. tammikuuta 2010

Syntymäpäiväkortti (melkein) teinille :)

Jösses miten aika kuluu. Ja kyllä, sen huomaa siitä kun lapset kasvaa. Tänään on nuorimmaisen siskoni yhdeksäs syntymäpäivä. Vastahan tuo oli pikkuinen käärö, jonka pää oli suloisesti kallellaan ja joka ihmettele maailmaa valtavilla silmillään. Ja nyt se on iso likka, edelleenkin suloinen, ohuen hentoinen tukka on kasvanut pitkäksi ja paksuksi ponnariksi. Maailmassa on hauskinta auttaa muita ihmisiä, olla hyvä koulussa ja saada hymytyttöpatsaita, tienata vähän taskurahaa kotihommilla, aerobicata, soittaa pianoa ja kitaraa sekä tietenkin aina niin hauskat pieruvitsit. Ne jaksaa naurattaa meitin Emmaa edelleenkin :)
Lahjaksi neiti sai jo vähän aijemmin pikku-Myyn Nominationiinsa ja tämä kortti toimitettiin vasta tänään, virallisena syntymäpäivänä.
Iloista syntäröitymistä muru! ♥


Pohjana käytin vaaleanpunaista korttia, minkä päälle liimasin tuon jostain scrapbook-setistä olevan pinkin kortin, missä on hauskoja isoja kimalle kukkia. korttia koristin lumitähtileikkurilla, ja niin taustakorttikin näkyy. Leimakuvana on Klemmarikellarista ostamani Swiss Pixies -  Heidi among the flowers, minkä väritin puuvärein. Tuon kuvan kanssa meni vähän säätämiseksi, kun en halunnut tytölle siipiä, niin en leimannut kuvaa kokonaisuudessa. Musteeni vaan oli jotain huonoa sekundamustaa (todellakin, en ole ostanut mustaa mustetta kun käytän yleensä ruskeeta, noloa :D), niin sen takia en voinut hyödyntää värikynien aqua-meininkiä; perskutan muste levahti jo kuivavärittäessä.
Lisäksi laitoin koristeeksi muutaman koriste helmen ja eri kukkaseteistä kootun kukan, minkä kiinnitin pienellä haaraniitillä.

torstai 7. tammikuuta 2010

Miksi elämässä kaikki ei mene niin kuin elokuvissa?

Huonosti on tämä vuosi lähtenyt liikkeelle. Kummallinen lunssa on nostanut pienen kuumeen ja kovan lihassäryn, mutta muuten se ei ymmärrä lähteä pois. Sairastamisessa mälsintä on kylläkin se että ei jaksa tehdä mitään, pah.

Kurjempaa kuin pikku flunsani, eli lunssani, on ystäväni suuri suru hänen pienestä poika enkelistä, joka ei malttanutkaan syntyä tähän maailmaan, vaan lähti ennen aikojaan suojelusenkeliksi siskoilleen ja veljilleen, syntyen tähtiin ja sydämiin. Käsittämätöntä, surullista ja epistä. Sanat eivät meinaa riittää johonkin sellaiseen mitä ei pysty ymmärtämään.

Tänään yritin korjailla joulua pois, lunssan takia kun sekin on tekemättä. Ja jäin katselemaan tätä vuosia sitten lahjaksi saamaani soittorasiaa, missä on tavattoman kaunis lumisade ja harvinaisen kaunis soittoääni. Huomasin että tämän pienen enkelipojan polvi on kolahtanut rikki, vaikka se onkin turvassa vesikuplassaan. Outoa. Mutta se sai taas mietteeni ystäväni pieneen enkelivauvaan joka on poissa mutta kuitenkin ikuisesti täällä. Voi miksi elämä ei ole niin ihanaa ja helppoa kuin elokuvissa?